Kun ei mitään Ruokolahden leijonaa ole näkynyt, niin ratsastetaan sitten aasilla.
Keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen ympärillä pyörivä vaalirahoituskohu näyttää pelastavan suomalaisen median hiljaisen heinäkuun yli.
Joka aamu on Jarmo uus, miksi huolta siis kantaa.
Ja kohu paisuu kuin puoluesihteerin vatsa.
Kun kaikkien puolueiden vaalirahoituskuviot pengotaan ihan pohjiaan myöten ja ryhdytään toteuttamaan absoluuttisen avoimuuden periaatetta, niin seuraavissa eduskuntavaaleissa läpimenomahdollisuus on vain niillä ehdokkailla, joilla itsellään on varaa tarpeeksi näyttävään vaalikampanjaan.
Vaalirahoituskuvioita kauhisteltaessa on vähemmälle huomiolle jäänyt se, minkä ihmeen takia suurliikemiehet niin mielellään ovat tukeneet porvaripuolueiden ehdokkaiden kampanjoita, ja toisaalta, minkä takia ammattiliitot ovat poliittisten ryhmiensä kautta suunnanneet avustuksiaan vasemmistopuolueiden ehdokkaille.
Tuen jakautuminen kertoo selvästikin siitä, ettei vastakkainasettelun aika sittenkään ole ohi. Porvaripuolueet toteuttavat edelleen sellaista politiikkaa, joka on erityisesti suurten liikemiesten mieleen. Sen takia nämä kakkoset ja kökköset olivat valmiita pistämään eurojaan likoon, jotta maahan saatiin varmistetuksi porvarillinen hallituspohja. Liikemiehet pelkäsivät, että kansalaiset äänestävät pian vääriin ilman porvarillista lisäpropagandaa.
Yhtä helposti on perusteltavissa ammattiyhdistysliikkeen vaalituki vasemmistopuolueiden ehdokkaille. Yhdessä poliittisen työväenliikkeen kanssa ay-liike on saanut aikaan kaikki ne uudistukset, joilla työntekijöiden asemaa on tässä maassa parannettu. Näin ovat toteutuneet niin kahdeksan tunnin työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki niin kuin kaikki muutkin ratkaisut, jotka ovat helpottaneet myös porvaripuolueita äänestäneiden duunareiden elämistä.
Siinä ay-liike on epäonnistunut, ettei ole kyennyt saamaan läpi viestiään siitä, miten nämä uudistukset ovat toteutuneet. Nyt tätä ilosanomaa levitetään myös netin Facebookin kautta ja se on hyvä se.
uutiskirje 
