Lailla ihmisiä ei saa liikkumaan, mutta sillä annetaan liikunnan edistämiseksi tehtävään työhön puitteita ja mahdollisuuksia sekä vastataan liikkumattomuudesta syntyneisiin haasteisiin, perusteli kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) tarvetta ryhtyä uudistamaan vuodesta 1998 voimassa ollutta liikuntalakia.
Arhinmäki vastaanotti tiistaina asettamansa työryhmän esityksen liikuntalain uudistamisesta.
Työryhmän esityksessä määritellään lakiuudistuksen keskeisiksi tavoitteiksi muun muassa eri väestöryhmien liikuntamahdollisuuksien edistäminen. Lailla pyritään myös vaikuttamaan lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen.
Puheenjohtaja Harri Syväsalmi luonnehti työryhmän esityksen olevan valtionhallinnon rajat ylittävä kokonaisuudistus, jolla tavoitellaan vaikuttamista niin ajattelutapaan kuin rakenteisiinkin.
Arhinmäki kertoi pitävänsä äärimmäisen tärkeänä, että esityksessä on huomioitu aivan tavallinen arkiliikunta huippu- ja kilpaurheilun sekä harrastusliikunnan rinnalla.
Notkahdus arjen liikunnassa
Tutkimuksin on todettu, että liikunnan vähentyminen koskee nimenomaan arjessa tapahtuvaa liikuntaa.
– Liikunnan harrastamisessa seuratasolla ei ole tapahtunut muutosta. Notkahdus on tapahtunut siinä, miten arjessa liikutaan, eikä tätä ei aikaisemmin ole huomioitu.
Arkiliikunnan vähäisyys todetaan työryhmän raportissa. Jo päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia ajastaan ja aikuisväestö 80 prosenttia valveillaoloajastaan. Suositusten mukaisen fyysisen aktiivisuuden toteutumisessa on suuria eroja väestö- ja ikäryhmien välillä.
Lapsista ja nuorista noin puolet liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Liikunta-aktiivisuus laskee huomattavasti tultaessa 15 vuoden ikään. Tuolloin pojista vain 15 prosenttia ja tytöistä vain yhdeksän prosenttia täyttää liikuntasuositukset.
Lakiesitys sisältää myös muutoksia valtion ja kuntien vastuihin. Arhinmäki kiinnitti huomiota erityisesti kuntia velvoittavaan pyrkimykseen vahvistaa liikunnan asemaa kuntien hyvinvointipolitiikkaan sisältyvänä peruspalveluna.
Liikunta on perusoikeus
Tässä on kysymys opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön aikaisemmista terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan linjauksista, joissa todetaan liikunnan olevan kunnan asukkaan perusoikeus.
Uudessa liikuntalaissa uudistettaisiin järjestöjen valtionavustuksen saamisen perusteita. Oleellinen muutos on se, että – vastoin kuin nykylain voimassa ollessa – järjestö voi myös menettää valtionapukelpoisuuden.
Syväsalmi kuvasi tätä mahdollisuudeksi tarkastella järjestötoimintaa ajan hengessä.
Tuloksellisuus tulisi avainasemaan ja valtionapua saisivat vain toiminnassaan liikuntaa edistävät järjestöt. Laki mahdollistaa näin reagoimisen liikuntakulttuurin muutoksiin, kuten uusien lajien huomioimisen.
Tänä vuonna harkinnanvaraista valtionavustusta sai 120 järjestöä. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa.
lehti 