Eurokriisi on ohi, taloudet elpyvät, Eurooppa on pelastettu. Tätä viestiä levittää muun muassa vaalilomalla oleva talouskomissaari Olli Rehn (kesk.).
Vasemmistofoorumin toiminnanjohtajan Teppo Eskelisen mukaan puoli vuosikymmentä jatkuneeseen kriisiin ei ole ratkaisua edes näkyvissä.
”Itse kriisistä on tullut krooninen tila, johon on pikku hiljaa totuttu ainakin siinä mielessä, ettei asialla ole ihmeemmin uutisarvoa”, Eskelinen kirjoittaa Vasemmistofoorumin Aloite-sarjan julkaisussa Euroopan keskuspankki ja kriisin ratkaisu.
Eskelisen mukaan vahingollinen politiikka on seurausta tulkinnasta, jonka mukaan kriisissä olisi kyse liiallisesta julkisesta velkaantumisesta ja ainoa ratkaisu on julkisen talouden tiukka menokuri. Hätälainarahat siirtyivät lähes kokonaan saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, ja julkisen sektorin leikkaukset vain alensivat kokonaiskysyntää.
Valittua tietä hän pitää inhimillisenä katastrofina.
EKP tarvitsee uuden mandaatin
Eskelisen mukaan velkakriisin ratkaisemiseksi on julkisen kulutuksen rajoittamisen sijaan päinvastoin kysyttävä, miten julkista kulutusta voidaan lisätä talouden elvyttämiseksi. Euroopan Keskuspankin (EKP) rooli on keskeinen.
”Nykyään EKP:lla ei ole minkäänlaista vastuuta poliittisille päättäjille eikä velvollisuutta huolehtia muista tavoitteista kuin hintojen vakaudesta. Jäsenvaltiot ovat luovuttaneet EKP:lle rahapoliittisen päätäntävaltansa, eli ne eivät ole rahapoliittisesti suvereeneja valtioita. Oma keskuspankki voi tilanteen vaatiessa lainoittaa valtiota, mutta euromaat ovat rahoituksessa markkinoiden armoilla.”
Hänen mielestään EKP tarvitsee uuden mandaatin.
Sen tulee ensinnäkin tulee mahdollistaa jäsenmaiden luotottaminen.
”Kun keskuspankki rahoittaa jäsenmaita suoraan, ne ovat ratkaisevasti vähemmän riippuvaisia rahoitusmarkkinoista. Ennen kaikkea keskuspankkirahoituksen mahdollisuus alentaa alentaa korkotasoa, mikä helpottaa valtioiden jälleenrahoitusta huomattavasti.
Toiseksi se purkaisi tilanteen, jossa markkinat rankaisevat jäsenvaltiota elvyttävästä talouspolitiikasta, vaikka se olisi niiden itsensä ja mahdollisesti koko valuutta-alueen kannalta järkevää.
Liittovaltio – ehkä
Yhdysvalloissa Federal Reserven politiikan tavoitteeksi on kirjattu muiden tavoitteiden rinnalle täystyöllisyys, Eskelinen vertaa. EKP:lla tätä tavoitetta ei ole eivätkä myöskään jäsenvaltiot nykyisessä tilanteessa voi lisätä julkista kulutusta ilman markkinoiden rangaistusta.
Eskelinen toteaa, että mandaattikysymyksen taustalla kummittelee liittovaltion pelko. Silti hän kysyy, miltä osin nykyinen tilanne on eurooppalaisten kannalta parempi?
”Haluammeko, että jokainen kriisi johtaa aina ja väistämättä massatyöttömyyteen kriisissä olevalla alueella – vai olisiko eurooppalainen kysyntäpolitiikka kuitenkin parempi ratkaisu?”
uutiskirje 
