Arvovaltaisen kansainvälisen komission tiistaina julkaiseman raportin avainviesti on, että kaikilla mailla on mahdollisuus rakentaa kestävää ja laadullisesti parempaa taloudellista kasvua ja samalla vähentää ilmastonmuutoksen valtavia riskejä.
Seuraavien 10–15 vuoden aikana tehdään päätökset, jotka ratkaisevat suunnan pitkälle tulevaisuuteen.
Jos lisätään 5 prosenttia vuosittain energiantuotannon ja liikenteen kehittämiseen käytettyihin rahoihin, päästään puhtaan teknologian tielle.
Seuraavien 10–15 vuoden päätökset ratkaisevat suunnan.
Jos sen sijaan tehdään fossiilisiin polttoaineisiin nojautuvat valinnat, mahdollisuuksien ikkuna sulkeutuu ja kehitys lukitaan pitkäksi aikaa tuhoisalle uralle. Miljardit ihmiset jäävät köyhemmiksi kuin toisessa vaihtoehdossa.
Raportin Better Growth, Better Climate: The New Climate Economy laatinutta The Global Commission on the Economy and Climate -komissiota johtaa Meksikon entinen presidentti Felipe Calderón. Siihen kuuluu yksityishenkilöinä entisiä huippupoliitikkoja, yritysjohtajia, ay- ja järjestöjohtajia sekä tieteellisiä asiantuntijoita.
Raporttia kutsutaan myös ”uudeksi Sternin raportiksi”. Yksi sen asiantuntijoista on taloustieteilijä Nicholas Stern, joka vuonna 2006 laski ilmastonmuutoksen torjumisen tulevan sitä halvemmaksi, mitä pikemmin siihen käydään käsiksi.
Komission kutsuivat koolle viime vuonna Etiopia, Etelä-Korea, Indonesia, Iso-Britannia, Kolumbia, Norja ja Ruotsi.
Avainasemassa kaupungit
Komission mukaan avainasemassa ovat kaupungit. Niissä asuu puolet maailman väestöstä, mutta ne tuottavat 80 prosenttia bkt:stä ja 70 prosenttia energiankulutukseen liittyvistä päästöistä. Kehitysmaiden kaupunkiväestö kasvaa lähes yhden Tukholman verran viikoittain ja vähintään miljardi ihmistä 15 vuoden aikana.
Jos kaupungit kehittyvät yksityisautoilusta riippuviksi, suunnittelemattomiksi ja laajoille alueille rönsyileviksi metropoleiksi, ovat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset kustannukset valtavia. Kehitys juuttuu runsaasti hiilidioksidipäästöjä tuottavaksi.
Toinen vaihtoehto on suunnitella kaupungit tiiviiksi ja julkisen liikenteen varassa toimiviksi. Näin päästäisiin pienempiin päästöihin, vähempiin paikallisiin saasteisiin ja parempaan elämänlaatuun. Tällaiset kaupungit ovat myös taloudellisesti dynaamisempia.
Samalla voitaisiin säästää seuraavien 15 vuoden aikana yli 2 000 miljardia euroa.
Maatalouden tuottavuutta voidaan uusilla tekniikoilla parantaa päästöjä vähentäen. Kunnostamalla kahdeksasosan köyhtyneistä viljelymaista voitaisiin ruokkia 200 miljoonaa ihmistä lisää ja samalla vähentää metsäkatoa sekä köyhyyttä.
Tempoileva energiapolitiikka
Toinen olennainen tekijä on energiantuotanto. Raportin mukaan uusiutuvan energian, erityisesti aurinkoenergian hinta on laskenut nopeasti.
Fossiilisten polttoaineiden kustannukset taas kohoavat jatkuvasti, kun niitä joudutaan hankkimaan yhä vaikeammin hyödynnettävistä lähteistä. Saasteet rasittavat terveydenhuoltoa ja leikkaavat bkt:tä maailmanlaajuisesti 4 prosentilla.
Raportin mukaan olisikin täysin mahdollista, että yli puolet seuraavien 15 vuoden aikana rakennettavasta uudesta sähköntuotannosta voisi olla peräisin uusiutuvasta energiasta.
Energian säästämistä olisi lisättävä ja energiatehokkuutta parannettava.
Näillä toimilla saataisiin komission mukaan myös sähköt niille miljardille maaseudun ihmiselle, jotka nyt ovat verkkojen ulkopuolella.
Erityisesti energiantuotannossa näkyy komission mukaan hallitusten tempoileva politiikka. Puhtaasta energiasta puhutaan, mutta käytännössä maailmalla käytetään yhä vain 80 miljardia euroa uusiutuvan energian tukemiseen, kun fossiilisia polttoaineita tuetaan kuusinkertaisella summalla.
Poliittisesti vaikeaa
Raportin mukaan kaksi tärkeintä asiaa ovat todellisen hinnan asettaminen hiilitaloudelle sekä vahvan globaalin ilmastosopimuksen tekeminen ensi vuonna Pariisissa.
Raportti suosittelee nopeita toimia metsäkadon lopettamiseksi. Uusien hiilivoimaloiden rakentaminen olisi kiellettävä kehittyneissä maissa välittömästi ja kehitysmaissa 10 vuoden sisällä.
Raportin laatijat tunnustavat, että monet toimet ovat poliittisesti hankalia. Jos esimerkiksi halutaan saada hiilidioksidipäästöille todellinen markkinahinta, joudutaan tekemään epäsuosittuja ratkaisuja saasteveroista tai lämmityskustannusten nostamisesta.
Tukien lopettaminen fossiilisille polttoaineille nostaisi bensiinin hintaa, eikä sekään ole pomminvarma äänten kerääjä.
Toivomus suunnitella kehitysmaiden kaupungit paremmin taas kohtaa vaikeuksia korruption, yhtiöiden painostuksen, heikon hallinnon ja slummiutumisen takia.
lehti 