Kuntien opeteltava kilpailuttamaan
Kunnat tarvitsevat uutta osaamista kilpailutuksessa, totesi Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Tuula Haatainen perjantaina Helsingissä.
Jotta kunta saa aikaiseksi hyvän sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, sen on osattava ennakoida alueensa palvelutarpeet. Kilpailutusvaihe vaatii osaamista ja vaihtoehtojen tarkkaa seulontaa.
Kuntaliiton lakimies Leena Hoppu-Mäenpään mukaan sopimukset on laadittava yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi jos sopimuksesta puuttuu maininta, että tilaajalla on oikeus valvoa sopimuksen toteutumista, se ei saa sitä tehdä.
Uusi hankintalaki astuu voimaan keväällä 2016.
– Jatkossa direktiivin mukaan kuntien on kilpailutettava Euroopan unionin laajuisesti 750 000 euroa ylittävät hankkeet. Kilpailutuksessa voidaan myös ottaa huomioon erilaisia laatutekijöitä, Haatainen toteaa.
Nykyisen hankintalain mukaan kilpailutus pitää järjestää yli 100 000 euron hankinnoista.
Kaikkiaan kuntien hankintojen kokonaismäärä on noin 13 miljardia euroa. Tästä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on mennyt 2,7 miljardia euroa vuonna 2011.
Myös sosiaaliset tekijät huomioon
Haataisen mukaan uusi hankintalaki antaa mahdollisuuden räätälöidä hankinnat sosiaali- ja terveyshuollon tarpeisiin entistä paremmin. Kilpailutuksessa voidaan määritellä palvelutason lisäksi työllisyys- ja terveyspoliittiset tavoitteet, sosiaaliset tekijät sekä ympäristönäkökohdat.
Sote-uudistus puolestaan kasvattaa tuotantoalueita, jolloin Haataisen mukaan hankintaosaaminen kehittyy ja alueista tulee vahvoja ostajia. Sote-alueen sisällä voi toimia useita tuotantoalueita. Viidelle sote-alueelle muodostuu kaikkiaan 30 tuotantoaluetta.
Pienet ja keskisuuret yritykset voivat päästä mukaan kilpailutukseen, jos hankinnat palastellaan osiin ja palvelut jäävät euromäärältään alle EU-kilpailutuksen tason.
Koska sosiaali- ja terveyspalvelut toteutetaan paikallisesti, palvelun tuottajan läheisyys ja paikallisuus voivat nousta laatukriteereiksi.
– Uudistuksesta puhuttaessa on pelätty, että se käynnistää palvelujen yksityistämisen. Tuotantoalueet voivat jatkossakin päättää, kilpailuttavatko ne palvelut vai järjestävätkö ne palvelut itse, Haatainen muistuttaa.
Riskinä on markkinoiden liiallinen keskittyminen ja pienten toimijoiden jääminen kilpailutusten ulkopuolelle.
Myöskään ”käänteinen kilpailuttaminen”, jossa tuotantoalue kilpailuttaa palveluja tietyllä rahasummalla, ei ole ongelmaton. Kuntaliiton asiantuntijat eivät usko, että käänteisellä kilpailuttamisella poljettaisiin esimerkiksi palveluntarjoajan työntekijöiden palkkoja.
lehti 