Vähemmän maitoa, vähemmän vaatteita

Helsinkiläinen kuuden lapsen äiti Annika Rönneberg on kiitollinen lapsilisistä.

– Ne ovat merkittävä raha pienituloisen yksinhuoltajan taloudessa, hän sanoo.

Rönneberg lähettää kuitenkin lähettää terveisiä päättäjille: Kyllä, lapsilisäleikkaus tuntuu. Hänen laskujensa mukaan se leikkaa hänen perheeltään 330 euroa vuodessa.

Hallitus toteuttaa leikkauksen niin, että monilapsisissa perheissä menetys on huomattavan suuri. Leikkaus sisältyy valtion ensi vuoden talousarvioon.

Vähemmän maitoa

Vaikka lehdissä kirjoitellaan, että lapsilisäleikkaus hyvitetään pienituloisille perheille verovähennyksellä, asia ei mene kaikkien kohdalla näin.

Kätilönä Kätilöopiston sairaalassa työskentelevä Annika Rönneberg on väliinputoaja. Hän saa lapsilisää viidestä lapsesta, mutta lapsilisäleikkausta korvaamaan luvattua verovähennystä saa enimmillään vain neljästä.

– Ennen verovähennystä leikkaus olisi meillä 700 euroa vuodessa, mutta kun saan neljästä lapsesta jokaisesta satasen verovähennystä, summa onneksi putoaa 330 euroon, hän kertoo.

330 euroa on kuitenkin merkittävä raha. Jos perheessä olisi vain neljä lapsilisäikäistä lasta, tuet putoaisivat noin 139 euroa. Jos lapsia olisi kolme, tuet putoisivat 69 euroa.

Ronnebergillä on kotona 15- ja 14-vuotiaat tytöt ja 11-, 9- ja 2-vuotiaat pojat. Vanhin poika opiskelee jo toisessa kaupungissa.

– 300 euroa on suoraan pois arjen rahoista. Vähemmän maitoa, vähemmän vaatteita.

Päättäjät ulalla arjesta

Rönnebergin perhe elää pienillä tuloilla, sillä Kätilöopiston synnytyssalikätilönä toimivan äidin tulot ovat hoitoalan matalaa tasoa. Pääministeri Alexander Stubb (kok.) ohjasi eduskunnassa välikysymyskeskustelussa pienituloiset hakemaan toimeentulotuesta korvausta siihen, minkä menettävät lapsilisäleikkauksessa.

– Emme me saa toimeentulotukea, vaikka olen suurperheen yksinhuoltaja ja varmasti pienituloinen, Rönneberg huomauttaa pääministerille.

Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) puolestaan sanoo, että pienituloiset työssä käyvät hyötyvät muutoksesta.

– Sinnekin terveisiä, että en hyödy, Rönneberg sanoo.

Hänen mielestään päättäjillä ei ole käsitystä siitä, mistä puhuvat.

– Siellä istuvat sedät rivissä eivätkä tiedä mitään ihmisten arjesta. Politiikkaa vaivaa se, että siellä ei enää juuri ole kansan ihmisiä.

Hän toteaa, että poliitikot lisäksi hämäävät puheissaan:

– Sanovat, että yksinhuoltajakorotuksiin ei kosketa. Hyvä, ettei kosketa, kun jo muuten leikataan noin paljon.

Rönnebergin mielestä lapsilisäjärjestelmässä on muutenkin korjaamisen varaa.

– Kun lapsilisä loppuu lapsen täyttäessä 17, meillä ainakin se merkitsee isoa kolausta. Lasten menot eivät vähene tuossa vaiheessa, hän sanoo.

Hän tiedostaa, että raha ratkaisee yllättävän paljon, lasten tulevaisuudenkin.

– Tytöt ovat menossa lukioon ja hiukan kauhistuttaa, että mistä rahat kirjoihin ja muuhun tarpeelliseen.

Työpaikat joustamaan

Yksinhuoltajien osuus vanhemmista on reilu 20 prosenttia ja heistä 27 prosenttia on köyhiä. Jo nuorena leskeksi jäänyt ja toisesta liitostaan eronnut Rönnebergkin on aina elänyt pienellä. Hän opiskeli lähihoitajaksi kolmen lapsen äitinä ja valmistui neljännen lapsen syntyessä. Sen jälkeen hän oli töissä, opiskeli sairaanhoitajaksi ja sai viidennen lapsensa. Sitten hän opiskeli kätilöksi.

– Se oli haaveeni lapsesta asti, hän sanoo.

– Pitkään elätin perhettä opintotuella, tein töitä opintojen ohella ja otin opintolainaa, jotta sain lapset ruokittua. Nyt, kun käyn töissä, olen nauttinut siitä, että koko aikaa ei tarvitse niin tarkkaan laskea, hän sanoo.

Rönneberg on yksinhuoltajien asioihin keskittyvän Pienperheyhdistyksen varapuheenjohtaja ja toteaa olevansa poikkeus yksinhuoltajienkin joukossa. Useimmilla on yksi tai kaksi lasta.

Yksinhuoltajien työttömyys on kaksikertainen puolisovanhempiin verrattuna.

– Yksinhuoltajalle arjen pyörittäminen on monesti hankalaa ja monet eivät pysty sellaiseen joustoon, jota työpaikat nykyisin vaativat, hän sanoo ja kiittää omaa työnantajaansa siitä, että työpaikka joustaa ja hänen ei ole välttämätöntä tehdä yö- ja iltavuoroja.

– Nykytilanne koettelee juuri yksinhuoltajaperheitä. Kyse on perhepolitiikasta, jossa työnantajien pitäisi ottaa vastuuta.

Hänen mielestään Suomessa yhden vanhemman tuloilla pitäisi pystyä elättämään perhe.

– Opiskelu, työelämä ja lapset pitäisi saada toimivaksi yhtälöksi. On hullua, että vaaditaan esimerkiksi lisää vuoropäiväkoteja. Vaaditaan, että lapsi joustaa ja nukkuu vieraassa paikassa. Miksei joustoa haeta työnantajilla ja järjestetä niin, että vanhemmat voisivat tehdä päivätyötä, jos se on ainoa, joka heidän perheelleen sopii?