28. marraskuuta on ainakin Helsingin horisontissa musta päivä. Pilvet riippuvat alhaalla ja vettä tihmoo.
Noin kello 13.30 valonsäde valaisee Helsingin lisäksi koko Suomen. Tämä valonsäde tulee eduskunnasta ja ilmaistaan numeroin 105–92. Umpipimeä persupelottelu on äänestetty suohon. Suomi astuu muiden Pohjoismaiden rinnalle tunnustamalla kaikkien ihmisten ihmisoikeudet.
Tahdon 2013 jää historiaan ensimmäisenä kansalaisaloitteena, joka toteutuu. Aloite keräsi hurjalla vauhdilla yli 166 000 allekirjoitusta ja yhdisti ainutlaatuisella tavalla ihmiset yli puolue- tai uskonnollisten rajojen sekä yhteisöt ja yrityksetkin. Paitsi omana tärkeänä asianaan se iski johonkin ajan hermoon juuri silloin, kun ahtaaksi ja konservatiiviseksi muuttunut Suomi tarvitsi vastaiskua.
Ei ollut varsinainen yllätys, että puolueista vain vasemmistoliitto ja vihreät äänestivät sataprosenttisesti avioliittolain puolesta. Ihmetystä kuitenkin herättää, että SDP:ssä niin moni edustaja äänesti Antti Rinteen vetoomuksista huolimatta aloitetta vastaan ja on siis sitä mieltä, etteivät ihmisoikeudet kuulu jakamattomasti kaikille. Käsittämätöntä ajattelua työväenliikkeessä.
Päivä on historiallinen myös siksi, että perussuomalaisiin tuli särö. Pieni, mutta särö kuitenkin. Eduskuntaryhmä niin kuin puoluekin on tähän asti ollut täydellisesti Timo Soinin talutusnuorassa, mutta nyt Arja Juvonen uskalsi äänestää vakaumuksensa mukaan, vaikka Soini on juuri tässä asiassa vaatinut puoluekuria.
Soinilta on silmin nähden veto poissa ja vitsit vähissä. Alkaako tästä pienestä säröstä puolueen itsenäistyminen itsevaltaisesta patruunastaan kohti tuntematonta tulevaisuutta?
Kansakunta tarvitsee symboleja, joskus hassujakin. 1990-luvun laman päättymisen symboliksi nousi Suomen ensimmäinen maailmanmestaruus jääkiekossa. Tahdon 2013 -aloitteen ympärillä on ollut hieman samanlaista pöhinää.
Ehkä myöhemmin huomataan, että perjantaina 28. marraskuuta 2014 muuttui paljon muutakin kuin avioliittolaki.
uutiskirje 
