Kaupan alalla vakituiset kokoaikaiset työsuhteet ovat kiven alla, vaikka työnantajalla on velvoite tarjota lisätyötä osa-aikaisille työntekijöilleen.
Tamperelaisen kassamyyjän Tuija Hanhisalon työtuntimäärä on ollut 31 tuntia viikossa tai alle koko 26-vuotisen työuran ajan. Hanhisalo kyllästyi hiljaa kohtalonsa suremiseen. Hän kyseenalaisti työnantajalle edulliseksi muodostuneen käytännön ja haastoi työnantajansa oikeuteen.
Ongelmasta julkinen
Hanhisalon tarkoitus oli tuoda julki tilanne ja luoda ennakkotapaus. Hanhisalo ja Palvelualojen ammattiliitto PAM hävisivät jutun käräjäoikeudessa, mutta vievät sen hovioikeuteen. Käräjäoikeuden mukaan työnantaja sai palkata uusia työntekijöitä ja vuokratyöläisiä, vaikka pitkäaikaisten osa-aikatyöntekijöiden työtunteja ei lisätty.
Hanhisalolle viimeinen niitti oli, kun työtunteja ei tullut lisää. Tieto ja asioista selvän ottaminen muutti hänet hiljaisesta hyväksyjästä julkiseksi protestoijaksi. Työehtosopimusten, työlainsäädännön ja vuorolistojen epäsuhtaa jonkun aikaa vertailtuaan hän päätti, että riittää.
– Mietin, mikseivät omat tuntini nouse, kun samalla ovesta lappaa koko uutta porukkaa töihin. Rupesin lukemaan kaikennäköisiä sopimuksia ja tajusin, että työnantaja on kusettanut koko ajan, Hanhisalo sanoo.
Häntä häiritsee, että monet palkansaajat eivät tunnista omaa etuaan. Työlainsäädännön tuntemus on heikkoa ja osa-aikatyö on itsestään selvää. Paremmasta ei tiedetä, eikä sitä osata kuvitella.
– Nuoria otetaan töihin, koska he usein hyväksyvät olosuhteet kuin olosuhteet eikä heille tarvitse maksaa kokemuslisiä, sanoo Hanhisalo.
PAM ja kantajat uskovat voittavansa jutun hovioikeudessa. Mutta miltä tuntuu olla töissä, kun on haastanut työnantajansa oikeuteen?
Mustalla listalla
Tuija Hanhisalo on ylpeä ratkaisustaan. Hän ei lähtenyt oikeuteen itsensä takia, vaan ammattikuntansa puolesta. Omalla kohdallaan Hanhisalo ei usko oikeudenkäynnin vaivan arvoisia parannuksia syntyvän, vaikka juttu voitettaisiinkin hovioikeudessa. Hän uskoo kuitenkin työnantajien miettivän jatkossa lisätyönantovelvollisuutta tarkemmin.
– Tekisin tämän uusiksi. Olisin tehnyt jo aiemmin, jos minulla olisi ollut kaikki tarvittava tieto.
Hanhisalo tietää joutuneensa mustalle listalle. Vastaanpaneminen hankaloittaa mahdollisuuksia vaihtaa työpaikkaa ja saada lisätyötä esimerkiksi vuokratyöfirmojen kautta.
Muut myyjät ovat olleet solidaarisia häntä kohtaan. Moni jakaa Hanhisalon kokemuksen palkan riittämättömyydestä.
Hanhisalo korostaa, että kriittisyys kohdistuu työnantajan työvuorolistoja kohtaan. Ajatus ei ole, että muut myyjät olisivat syyllisiä työtuntien viemiseen.
– Toisaalta työpaikoilla ei näistä paljon puhua. Epäkohtia ei ehdi yhdessä miettiä.
Torikauppiaiden tytär
Tuija Hanhisalolla on vahva työläisidentiteetti. Hän aloitti työnteon 15-vuotiaana. Hanhisalo on jakanut Tamperelainen-lehteä, työskennellyt grilleillä, torimyyjänä ja bingossa, ollut Nokian kumitehtaalla. Kassatyötä hän on tehnyt Citymarketin lisäksi Amurin lihakaupassa ja huoltoasemalla. Työttömänä Hanhisalo on ollut vain 7 kuukautta nuoruudessaan. Citymarketissa hän aloitti vuonna 1988.
Palkka on aina ollut pieni lyhyttä Valiolla työskentelyä lukuun ottamatta.
– Vuonna 2005 jäin vuorotteluvapaalle ja menin töihin Valiolle. Kun sain ensimmäisen palkan, luulin sitä väärin lasketuksi, koska se oli niin iso.
Hanhisalon vanhemmat olivat torikauppiaita, ja hän kertoo oppineensa kotoa, että puolensa pitäminen on ihmisen oikeus ja velvollisuus. Myöhemmin isä oli myös VR:llä rataesimiehenä ja äiti kioskimyyjänä. Aamulehteäkin jaettiin lisäansioiden vuoksi.
– Olen oppinut kotoa, että vaikka ihminen on kuinka persaukinen, saa pitää puolensa. Ihmisillä on lain takaamia oikeuksia, jotka pitää tuntea.
Perjantaina 13. helmikuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä on enemmän Tuija Hanhisalon ajatuksia muun muassa nollatuntisopimuksista. Osta näköislehti Lehtiluukusta.
lehti 