Sarkozy vaikeampi vastustaja kuin Berlusconi
Ranskan viime vuosina pahasti ryvettynyt sosialistipuolue sai viime viikonlopulla tuulta siipiensä alle. Kesäyliopisto sujui sopuisuuden ja uusien ajatusten voimalla. Ikkunoiden aukaiseminen puoluerajojen ulkopuolelle näytti antavan La Rochellen kaupunkiin kokoontuneelle puolueväelle uutta intoa.
– Tunnen olevani kuin täyteen puhallettu ilmapallo, puhkui eräs puolueaktivisti.
Harva enää uskoi sosialistipuolueen mahdollisuuksiin herättää näin suurta innostusta. Jopa Ranskan media myönsi yksimielisesti, että jotain käänteentekevää on tapahtunut vasemmiston historiassa.
Ranskan vasemmiston alamäki alkoi seitsemän vuotta sitten, jolloin sosialistien presidenttiehdokas Lionel Jospin hävisi silloiselle oikeiston ehdokkaalle Jacques Chiracille. Siitä alkoi pitkä riitelyn ja syyttelyn kausi.
Tilanne paheni, kun kahden vuoden takaisissa vaaleissa presidenttikilpaan heitettiin Ségolène Royal Nicolas Sarkozya vastaan. Tappio johtui puolueen näköalattomuudesta ja uskottavan ohjelman puutteesta.
Rankka riita puheenjohtajasta
Vajaa vuosi sitten pidetty puoluekokous oli niin riitaisa, että se ei onnistunut edes valitsemaan uutta puoluejohtajaa kahden naisehdokkaan, Martine Aubryn ja Royalin välillä. Puheenjohtajasta jouduttiin erikoisjärjestelyillä äänestämään kokouksen jälkeen monta kertaa. Lopulta Aubry julistettiin voittajaksi niukalla ääntenenemmistöllä.
Aubry joutui kaikkien hampaisiin saamattomuutensa takia ja puoluejäsenet joko jäivät pois tai loikkasivat muualle. Aktiivisimmat vasemmistolaiset alkoivat perustaa monenlaisia pohdiskelukerhoja, uusia pienpuolueita, ja etsiä yhteistyökumppaneita muusta vasemmistosta.
Punaisen Danyn yhteistyöaloite
Eurovaaleissakin puolueen kannatus oli pohjalukemissa. Sosialistien äänet olivat kuitenkin menneet lähinnä vihreille, jotka olivat vaalien yllättäjiä. Niinpä Daniel Cohn-Benditin johtamien vihreiden kosiskelu alkoi. Vuoden 1968 mellakoista tunnettu ”Punainen Dany” alkoi puhua omille joukoilleen yhteistyöstä muun vasemmiston kanssa. Ajatus ei ole vielä mennyt läpi, mutta Cohn-Benditin asenne on koettu rohkaisevana.
Myös monet kommunistipuolueen jäsenet ovat etsimässä vaihtoehtoja, joilla voisi myötävaikuttaa vasemmiston vahvistamiseen. Kommunistipuolueen entinen puheenjohtaja Robert Hue sekä nykyinen puheenjohtaja Marie-George Buffet ovat molemmat tahollaan ajamassa vasemmiston laajempaa yhteistyötä.
Kommunistien perinteisessä L’Humanitén kansanjuhlassa 11.–13.9. selvinnee, miten kommunistiaktivistit nykytilanteeseen suhtautuvat.
Ainoastaan ns.”punaisen posteljoonin” eli Olivier Besançenotin äskettäin perustama Uusi Antikapitalistinen Puolue (NPA) haluaa pysyä tiukasti trotskilaisena eikä sotkeutua muiden vasemmistolaisten puuhiin. Asia harmittaa vasemmiston yhteisrintamasta haaveilevia, sillä Besançenot’n persoona vetää puolueeseen ennen kaikkea nuoria.
Aubry teki täyskäännöksen
Juuri ennen kesäyliopistoa kentältä alkoi tulla viestejä, joissa ehdotettiin naapurimaan Italian vasemmiston mallin mukaisia esivaaleja tulevia presidentinvaaleja ajatellen.
Äänestysoikeus olisi kaikilla vasemmistosta kiinnostuneilla eikä pelkästään jäsenmaksunsa maksaneilla sosialisteilla. Aubry hyväksyi ehdotuksen välittömästi luvaten samalla uudistaa puolueen perusteellisesti.
Muuta ei tarvittu, kesäyliopisto sujui toverillisessa hengessä uutta tulevaisuutta suunnitellen. Henkilökohtaiset piikit oli unohdettu ja aurinko paistoi.
Ennen presidentinvaaleja on kuitenkin ensi vuoden maaliskuun aluevaalit, joissa vasemmisto on yleensä ollut vahvoilla. Nämä vaalit on voitettava mahdollisten uusien vaaliliittojen avulla. Muuten nykyiset ilmapallot voivat tyhjentyä nopeasti.
Ranskan vasemmiston ongelma on François Mitterrandin kuoleman ja Lionel Jospinin julkisuudesta vetäytymisen jälkeen johtajan puute. Sellainen olisi ollut Jacques Delors, Martine Aubryn isä, jolla oli mahdollisuus voittaa Chirac Mitterrandin kuoleman jälkeen. Delors halusi kuitenkin antaa mahdollisuuden tyttärelleen, joka ei ainakaan vielä ole päässyt ranskalaisten suosioon.
Sarkozyn oikeisto vahvoilla
Nykyinen presidentti Nicolas Sarkozy johtaa itsevaltiaan tavoin puoluettaan ja hallitustaan, jotka molemmat ovat täysin presidentin hallinnassa. Ei Aubryn eikä kenenkään muunkaan vasemmistojohtajan arvovalta ole yltänyt vastaavaan sitten Mitterrandin aikojen.
Sarkozy on onnistunut nakertamaan vasemmiston kannatusta houkuttelemalla lähipiiriinsä vasemmiston tunnetuimpia vaikuttajia, oma vaimonsa Carla Bruni mukaan lukien.
Siksi kamppailu Sarkozya vastaan tulee olemaan paljon vaikeampaa kuin Italian vasemmiston ponnistelut Silvio Berlusconia vastaan.
uutiskirje 