Liikettä omin koivin – liikettä myös yhteisvoimin -iskulauseen voi nähdä touko-kesäkuun vaihteessa Vihdintiellä ja Valtatie 2:lla kolmen jo parhaan nuoruusikänsä sivuuttaneen kävelijän paidoissa. Siinä on matkalla Helsingistä Poriin kävelypässeiksi itsensä nimennyt ryhmä, jonka yhteinen ikä on 203 vuotta.
− Oman kunnon ja terveyden vuoksi ja muistutukseksi muillekin eläkeläisille liikunnan tärkeydestä, sanoo ryhmää vetävä sosiaalineuvos Antti Honkonen, 69.
− Sitä me yritämme tuossa paitatunnuksessakin sanoa. Sen sorvaaminen muuten oli tämän koitoksen rankin urakka, tähän mennessä. Mutta hyvä siitä tuli, Honkonen naurahtaa.
Honkosen kävelykumppanit ovat Heimo Liimatainen, 70, ja Pekka Isaksson, joka 64 ikävuodellaan on ryhmän kuopus.
20 kilometriä päivässä
Matkaa kertyy yhteensä vähintään 235 kilometriä. Se taittuu hieman yli 20 kilometrin päiväetapein. Aikaa kuluu tasan kaksi viikkoa, kun joka neljäs päivä on lepopäivä.
− 20 kilometrin päivämatka on kohtuullinen, kun ottaa huomioon ryhmän peruskunnon ja sen, että suurin osa matkasta taivalletaan asfaltilla. Ja pitäähän siinä ehtiä vähän tutustua nähtävyyksiinkin, Honkonen sanoo.
Honkonen on kokenut kävelijä ja kilpaurheilun harrastaja. Hän on muun muassa voittanut veteraanisarjojen Suomen mestaruuksia ja muita mitalisijoja kävelyssä, kuten vielä 56-vuotiaana SM-pronssia miesten yleisessä sarjassa 50 kilometrin maantiekävelyssä. Mutta nyt ei ole uho päällä, kun mies on ollut parissakin kolarissa ”saamapuolella” eli vammoja kärsineenä.
Harjoittelu alkoi talvella
Heimo Liimatainen ja Pekka Isaksson sanovat olevansa täysiä amatöörejä ja peruskunnoltaankin ennen viimetalvisen harjoittelun aloittamista pikemmin häntä- kuin kärkipäässä ikäryhmässäänkin.
− Aivan ensimmäinen oppi tässä on ollut, että istumatyö ja väärät liikuntatottumukset ovat rapistaneet kunnon kehnommaksi, kuin osasin epäilläkään, Liimatainen sanoo.
Liimatainen kertoo säännöllisten kävelylenkin lisäksi valmistautuneensa kävelyurakkaan kuntosaliharjoittelulla. Hän kertoo huomanneensa hyvin pian selkä- ja vatsalihasten merkityksen kävelyssä.
Isaksson puolestaan on keskittynyt pitempiin yhtäjaksoisiin kävelylenkkeihin, ja harjoittelun loppuvaiheessa vesijuoksuun ja pyörälenkkeihin.
− Pientä rasitusvammaa tuli keväällä päivittäin tekemistäni 10−12 kilometrin lenkeistä. Nykytermein tahtotila on kuitenkin kova, teemme parhaamme ja katsotaan mihin se riittää, Isaksson sanoo.
Eläkeläisten retkeilypäiville
Ajatus Porin-kävelystä syntyi valtakunnallisen eläkeläisjärjestö, Eläkeläiset ry:n, retkeilypäivävalmistelujen innoittamana. Retkeilypäivät ovat 9.−11.6. Porissa. Niihin on valmistauduttu järjestössä muun muassa jäsenistölle järjestetyllä kävelykampanjalla, jonka tunnus on Kävellen kohti Poria.
− Heimo ja minä olemme järjestön jäseniä ja päätimme panna paremmaksi. Kohti Poria tuntui turhan vaatimattomalta, joten päätimme, että kävellään sitten kerralla Poriin asti, ei ainoastaan Poria kohti.
− Kävelemään, retken vetäjäksi ja ohjaajaksi kutsuimme ja saimme Honkosen Antin, jonka tiesimme ennestään vannoutuneeksi kunto- ja terveysliikunnan ystäväksi ja harrastajaksi ja kaikenlaisiin hullutuksiin valmiiksi ikinuoreksi ikämieheksi, Isaksson sanoo.
Honkonen keksi myös ryhmän nimen. Kävelypässit syntyi kävelypasseista, joita Eläkeläiset ry on jakanut jäsenilleen 10 000 kappaletta kävelysuoritusten merkitsemiksi.
Kävelypässien matka alaa tiistaina 26.5. kello 10.00 Helsingin Oulunkylästä Tapio Rautavaaran Kulkurin uni -muistomerkiltä ja päättyy kaksi viikkoa myöhemmin 9.6. puoliltapäivin Poriin. Matkan varrella on paikallisten eläkeläisten tapaamisia ja saattajiksi halaamisia.
Kävelypässien matkantekoa voi seurata blogista.
lehti 