Hiekkarannalla työskentelee valkoisiin suojahaalareihin, suojalaseihin, kumisaappaisiin ja kumihanskoihin pukeutuneita ihmisiä. Auringonpalvojien sijaan Turun Ruissalon kansanpuiston rannat ovat vallanneet WWF:n öljyntorjuntajoukot .
Onneksi kyse on vain harjoituksesta. Öljyä markkeeraa rannalle levitetty turve. Se riittää havainnollistamaan, miten rannoille ajautunutta öljyä kerätään: lapioiden, äyskäreiden ja ämpärien kanssa.
Työ on organisoitu tarkkaan. Ranta on jaettu eri sektoreihin ja ne vielä likaiseen ja puhtaaseen puoleen.
Puhtaalle puolelle mentäessä kaikki suojavarusteet pitää riisua, jotta torjujat eivät levittäisi esimerkiksi saappaissaan öljyä ympäristöön.
Mikko Stenius on saapunut Ruissaloon Espoosta.
– Harrastan melontaa ja liikun usein merellä. Olen saanut luonnolta todella paljon. Ajattelen, että tällaiseen toimintaan osallistumalla voin antaa vastavuoroisesti jotain luonnolle, hän pohtii.
WWF:n vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin on ilmoittautunut kaikkiaan 7 500 suomalaista. Heistä käytännön koulutusta torjuntatyöhön on saanut tähän mennessä 1 900.
Onnettomuusriski on kasvanut
Laivaliikenteen kasvun myötä ison öljyonnettomuuden riski Itämerellä on koko ajan kasvanut. Suuronnettomuudessa viranomaisten voimavarat eivät riitä, vaan he tarvitsevat avukseen paitsi vapaaehtoisia rantojen puhdistajia myös esimerkiksi muonittajia, majoittajia ja autokuskeja.
Ruissalossa järjestetty koulutus oli osa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön hanketta ”Vapaaehtoisten osallistuminen öljyntorjuntaan”. Siinä pyritään luomaan malli, kuinka WWF:n, meripelastusyhdistysten, Punaisen Ristin ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kaltaiset järjestöt voivat toimia viranomaisten kanssa mahdollisimman tehokkaasti. Varsinais-Suomi on yksi hankkeen pilottialueista.
Puhdistus on hidasta työtä
Vapaaehtoiset eivät toimi koskaan omin päin, vaan aina viranomaisten pyynnöstä ja organisoidusti.
Viime kesänä WWF:n öljyntorjuntajoukot olivat muiden vapaaehtoisten ja varusmiesten ohella auttamassa pelastusviranomaisia Raahessa, kun terästehtaan voimalaitokselta oli valunut yli 12 tonnia raskasta polttoöljyä. Siitä 3 tonnia päätyi mereen saakka. WWF arvioi onnettomuuden suurimmaksi 30 vuoteen.
Raskas polttoöljy kulkeutuu pinnan alla, minkä takia Raahessa onnettomuuden laajuus paljastui vasta pari päivää hälytyksen jälkeen, kun meriveden pinta laski paljastaen lähisaarten rannat. Rantojen puhdistamiseen kului reilu viikko.
Jani Nevala oli tuolloin mukana WWF:n öljyntorjuntajoukoissa.
– Kivisillä luodoilla parhaat työvälineet olivat pienet muovilapiot ja -ämpärit. Hitaasti käsin tehtävää työtä oli todella paljon.
Nevala kertoo, että aluksi näky oli lohduton, mutta viikon työn jälkeen huomattavasti parempi. Siihen, että rannat palautuvat ennalleen, kuluu vielä pitkä aika.
Seuraavat vapaaehtoisten koulutukset ovat lokakuussa Mikkelissä ja Turussa. Lisätietoa öljyntorjunnasta saa sivuilta www.spek.fi/oljyntorjunta.
Kuva: Matti VälimäkiKuva: Antti Haavisto /WWFKuva: Matti Välimäki
lehti 