Etelä-Savon Koulutus Oy:ssa aikuiskoulutusjohtajana työskentelevä Anu Pynnönen on tutkinut Jyväskylän yliopistoon tekemässään väitöskirjassa huonoa johtamista, josta tutkijan mukaan usein vaietaan.
– Huonosta johtamisesta ei juuri puhuta, vaan johtamista koskeva kritiikki voidaan jopa aktiivisesti vaientaa.
Usein lähtöoletuksena on tutkijan mukaan se, että johtajat ovat hyviä.
– Tätä käsitystä toistetaan ja ylläpidetään erilaisissa johtamista koskevissa puheissa ja teksteissä. Suomalainen johtaja on näissä usein vaatimaton sankari, uuras puurtaja ja hyvä sotilas. Huonosta johtamisesta puhuminen on jopa jossain määrin sosiaalisesti epäsuotavaa: meille suomalaisille voi olla syntymässä Hyvän Johtajan instituutio, Pynnönen toteaa.
Pynnösen mukaan usein syytä etsitään erilaisista johtamisympäristötekijöistä, jopa johdettavista.
– Johtajasta tulee ikään kuin olosuhteidensa ja toimintaympäristönsä uhri. Mielestäni johtajalla kuitenkin on keskeinen rooli johtamisessa, myös silloin kun se on huonoa.
Huonoista johtajista ja huonosta johtamisesta vaikeneminen on Pynnösen mukaan valinta, mutta myös riski.
– Jos emme tunnistamisesta huolimatta tunnusta huonoa johtamista, mahdollistamme sen jatkumisen.
Eräänä huonon johtamisen muotona tutkimus nostaa esiin pelolla johtaminen, jonka esiintymistä Pynnönen tarkastelee suhteessa yhteistoimintaneuvotteluihin irtisanomis- ja lomautustilanteissa.
– Pelolla johtaminen on yksi huonon johtamisen ilmenemismuoto. Medialla puolestaan on tärkeä rooli siinä, miten pelkoa johdetaan. Ironista sinänsä on se, että yhteistoimintalainsäädäntö tarjoaa sellaisia lähtökohtia, jotka mahdollistavat uhkien luomisen, hyödyntämisen ja siten pelolla johtamisen.
uutiskirje 
