Huumori ja viihde ovat viime vuosina niveltyneet monin tavoin osaksi suomalaista poliittista järjestelmää, kertoo Marjo Kolehmaisen tuore väitöstutkimus.
Poliittista huumoria suomalaisessa julkisuudessa käsittelevään tutkimukseensa Kolehmainen valitsi aineistokseen muun muassa poliittisesta huumorista neljässä suomalaisessa sanoma- ja iltapäivälehdessä käydyt keskustelut sekä 2000-luvun alun poliittista viihdesarjaa Itse valtiaat koskevan kyselyn.
Kolehmaisen mukaan poliitikkojen edellytetään nykyisin sietävän itseensä kohdistuvaa pilkkaa ja suhtautuvan irvailuun itseironisesti. Ja hehän sietävät, poliitikkoja kun ovat.
– Monet poliitikot haluavat osallistua poliittisiin viihdeohjelmiin, koska siellä he voivat esiintyä rentoina ja huumorintajuisina, Kolehmainen kertoo UP-uutispalvelulle.
Huumori auttaa politiikassa
Kolehmaisen tutkimuksen mukaan viihde vaikuttaa siihen, miten politiikka ymmärretään ja millaiset suhteet kansalaisilla on politiikkaan.
Hän ei kuitenkaan näe poliittisilla huumoriohjelmilla suoraa yhteyttä ihmisten käyttäytymiseen politiikassa.
– Ei tutkimuksesta voi tällaisia syy- ja seuraussuhteita nähdä, mutta toki poliittinen viihde jotenkin voi äänestyspäätökseen vaikuttaa, Kolehmainen myöntää.
Kolehmaisen mukaan poliittisen viihteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden nähdään julkisessa keskustelussa riippuvan ennen kaikkea siitä, millaisia merkityksiä poliitikot itse antavat poliittiselle huumorille.
Poliitikon itsetunto on huumorin vaikuttavuuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Tutkimuksen mukaan huumorintaju voi lisätä poliitikkojen kannatusta, koska heiltä ei enää edellytetä vakavuutta.
Kolehmainen kertoo tutkimuksessaan myös tunnesääntöjen merkityksestä poliittisessa viihteessä.
– Ne määrittelevät, mitä ihmisten tulisi tuntea tai olla tuntematta erilaisissa tilanteissa. Tunnesäännöt ohjaavat esimerkiksi käsityksiä siitä, miten poliitikkojen tulisi reagoida tai olla reagoimatta poliittiseen viihteeseen.
lehti 