Kuluva kesä on ollut päiväperhosten kannalta surkea. Useimmat päiväperhoslajit ovat esiintyneet tavanomaista vähälukuisempina, esimerkiksi nokkosperhonen ja angervohopeatäplä.
Kurjuutta korostaa se, että jo edellinen kesä oli 2000-luvun heikoin. Päiväperhosia oli erityisen vähän keskikesällä, kun taas tällä hetkellä päiväperhosia on ajankohtaan nähden hyvin.
Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut selvästi keskimääräistä huonompi. Niin ikään heikkoon edellisvuoteen verrattuna muutokset olivat kuitenkin melko vähäisiä: yksittäisissä päiväperhoslajeissa oli hieman enemmän vähentyneitä (27 lajia) kuin runsastuneita (24 lajia).
Erityisen vähissä on ollut nokkosperhonen, jo kolmatta vuotta peräkkäin.
2000-luvun pahin notkahdus
Heikkoa perhoskesää selittävät huono edellisvuosi sekä kuluvan kesän koleat ja sateiset säät. Seurannan perusteella 2014 oli 2000-luvun heikoin perhosvuosi, joten kuoriutuvia perhosia oli nyt tavanomaista vähemmän.
Kesä- ja heinäkuun vaikeat sääolot puolestaan haittasivat päiväperhosten ja monien muidenkin hyönteisten lisääntymistä tänä kesänä.
Seurannan tekeminen on myös ollut vaikeaa, sillä riittävän aurinkoisia päiviä perhosten havainnointiin on joutunut odottelemaan.
Kesä-heinäkuun vaihde on normaalisti useimpien lajien parasta lentoaikaa. Kolean alkukesän takia perhosten kuoriutuminen viivästyi tänä vuonna usealla viikolla.
Samasta syystä useimpien lajien lentokausi on myös jatkunut tavanomaista pidempään. Esimerkiksi alkukesälle tyypillistä auroraperhosta tavattiin monin paikoin vielä heinäkuun puolivälissä.
Tällä hetkellä päiväperhosia on liikkeellä ajankohtaan nähden paljon. Myös lajeja voi nyt nähdä tavanomaista enemmän.
Valtaosa aikuistalvehtijoista lienee vielä kuoriutumatta, joten esimerkiksi neito- ja sitruunaperhosten määrät kasvanevat tuntuvasti lähiviikkoina. Myös vaeltajia kuten amiraalia ja ohdakeperhosta ilmaantuu todennäköisesti lisää.
Pitkäjänteistä perhosseurantaa
Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän kannankehityksen suunnan.
Eteläisten lajien, kuten kartta- sekä häiveperhosen, havaittu runsastuminen kertoo myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoomme.
Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.
lehti 