Presidentti Sauli Niinistön NATO:a koskeva puhe on harhaanjohtamista. Ensinnäkin siinä annetaan ymmärtää, että sotilaalliset yhteisharjoitukset missä muodossa tahansa ovat aivan eri asia kuin Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen linja.
Niinistö tekee sotilaallisista harjoituksista puhtaasti teknisluonteisia toimenpiteitä, jotka ikään kuin kuuluvat puhtaasti armeijayksikköjen kansainväliseen yhteistoimintaan, jolla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa.
Niinistö jättää mainitsematta, että kaikki sotilaalliset toimenpiteet, olipa kysymys harjoituksista tai mistä tahansa, ovat poliittiseen linjaukseen perustuvia.
Sotilaallinen toiminta suuntautuu aina, peitetysti tai julkilausutusti jotakin osapuolta vastaan myös silloin kun kysymys on maanpuolustuksesta. Yksikään maa ei käy sotaa yksin, sodassa – ja sen esivaiheissa tai valmistelussa – on aina kysymys useammasta kuin yhdestä osapuolesta. Esimerkiksi Syyrian tilanne voi pahimmillaan jopa syöstä myös Euroopan ja sen mukana Suomen suursotaan.
Yhden kuuluisimman sotateoreetikon Carl von Clausewitzin sanoin: ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin”. Sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus. Sotilaallinen ja poliittinen toiminta kuuluvat elimellisesti yhteen ja siten sotilaallinen toiminta on aina poliittista toimintaa, ja politiikalla on aina potentiaalisesti sotilaallinen ulottuvuus.
NATO on sotilaallinen organisaatio, jonka kaikki toiminta on sotilaallista. Tätä toimintaa se harjoittaa sekä sotapoliittisin että yleispoliittisin toimin (yhteys EU:n NATO-kytkentöihin) ja niihin kuuluvien erilaisten yhteistoimintamuodoin sekä NATOn jäsenvaltioiden että NATO:on kuulumattomien maiden kanssa.
Osallistuessaan yhteisiin sotilasharjoituksiin NATOn kanssa isäntämaasopimuksen ja muiden järjestelyjen kautta Suomi osallistuu tosiasiallisesti NATOn sotilaalliseen ja poliittisen toimintaan. Tämän vuoksi yhteiset sotaharjoitukset missä muodossa tahansa merkitsevät jo sinänsä Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen linjan määrittelyä.
Mitä sanottaisiin, jos Suomi osallistuisi yhteisiin sotilaallisiin harjoituksiin Venäjän kanssa? Silloin sanottaisiin, että Suomi on liittoutunut Venäjän kanssa ”länttä” vastaan, että Suomi on alistunut Putinin komentoon. Ja mikä häly tästä nousisi sekä Suomessa että EU:ssa ja ulkomailla yleensä.
Tämä johtaa toiseen kohtaan, josta Niinistö vaikenee puheessaan. Niinistö puhuu sotaharjoituksista ainoastaan sotilasteknisenä yhteistoimintana, jolla Suomi ei pyri mihinkään muuhun kuin puolueettomuutensa turvaamiseen. Mutta Niinistö ei sano sanaakaan siitä, miten asia tulkitaan Venäjällä.
Aikaisemman kokemuksen valossa on selvää, että Venäjällä tulkitaan jokainen Suomen NATOon suuntautuva toimenpide Venäjän vastaiseksi teoksi – täysin riippumatta Suomen julkilausutuista ja julkilausumattomista tarkoituksista. Toimiessaan yhteistyössä NATOn kanssa Suomi viestii Venäjälle, että se on jo nyt valinnut kantansa NATOn pohjois-Euroopan rajaa koskevassa kysymyksessä.
Suomella on yli tuhat kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Suomi ajaa itsensä tilanteeseen, joka uhkaa sen turvallisuutta, mikäli rajasta tulee Venäjän näkökulmasta myös NATOn pohjoinen raja sen sijaan, että se on rauhanraja. Tämä on se tosiasia, jota yhdessäkään Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa kannanotossa tai toimenpiteessä ei voida eikä pidä unohtaa.
Juho Kusti Paasikiven sanoin: ”maantieteelle emme voi mitään”. Suomi on geopoliittisesti sidottu Venäjään, se on otettava huomioon aina ja joka tilanteessa. Suomi ei ole yksin, vaan se on aina osa maailmanpoliittista tilannetta.
Suomen ehdoton etu on luoda rauhanomainen niin idän kuin lännenkin suuntaan ystävällismielinen ulkopoliittinen linja, jonka perusta on Suomen puolueettomuus. Juuri se puolueettomuuslinja takasi Suomen turvallisuuden aikaisempina vuosikymmeninä sodan jälkeen ja kylmän sodan aikana.
Perustuslain 93 §:n pykälän mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Jos Niinistö olisi todella kiinnostunut Suomen turvallisuudesta, hän korostaisi Suomen puolueettomuutta kaikissa tilanteissa ja Suomen ulkopolitiikasta vastuussa olevana valtion johtajana lopettaisi kaiken sotilaallisen yhteistoiminnan NATOn kanssa. NATO ei Suomea pelasta. Päinvastoin se on Suomen turvallisuuden uhka.
lehti 