SAK:n pääekonomistin Olli Kosken mukaan työmarkkinajärjestöjen neuvottelema kilpailukykysopimus on järjestön jäsenistölle poikkeuksellisen raskas, mutta palkansaajilla on valittavanaan vain huonoja vaihtoehtoja.
”Sopimisen tie on muihin vaihtoehtoihin verrattuna paras mahdollinen ratkaisu”, Koski kirjoittaa SAK:n blogissa.
Kosken mukaan tosiasiat kannattaa tunnustaa: Suomen teollistuotanto ei pudonnut edes sotien aikana näin paljon ja silloinkin vuoden 1938 taso ylitettiin jo vuonna 1946. Nyt Suomen teollisuustuotanto on pudonnut 19 prosenttia tasolta, jossa se oli ennen finanssikriisiä eli vuonna 2008. Teollisuustuotanto on vähentynyt yhtäjaksoisesti neljänä vuonna peräkkäin ja pelkästään viime vuonna teollisuustuotanto väheni 1,1 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna.
Työnantajamaksujen siirtämistä työnantajilta palkansaajille Koski pitää melko tasapuolisena tapana parantaa yritysten kilpailukykyä. Hän viittaa EK:n yritystiedusteluihin, joiden mukaan suurin este investoinneille ja tuotannon lisäämiselle on puutteellinen kysyntä.
”Suomi, pieni avotalous, ei voi vaikuttaa vientituotteiden loppukysyntään suoraan, mutta yksittäinen pieni avotalous ja yksittäinen yritys voivat lisätä vientiään ja kysyntäänsä alentamalla kustannuksiaan ja parantamalla kilpailukykyään.”
”Työnantajamaksujen alentaminen on melko tasapuolinen tapa tehdä kilpailukykyparannusta. Se koskee kaikkia, sopimusalasta tai sopimuksettomuudesta riippumatta. Se on verrattain helposti toteutettavissa ja mitattavissa.”
Käteen jää 500 vähemmän
SAK:n laskelmien mukaan vuoteen 2020 mennessä sopimus pienentää keskipalkkaisen henkilön käteen jääviä vuosiansioita yhteensä 1,8 prosenttia, noin 500 euroa vuodessa.
Kosken mukaan summa on suuri, mutta tilannetta pehmentää se, että muutokset tulevat voimaan neljän vuoden aikana vaiheittain. Näinä vuosina ansiot ja muu verotus voivat elää toiseenkin suuntaan, mikä todennäköisesti vaimentaa vaikutusta. Sipilän hallitus on lupaillut veronkevennystä vastineeksi kilpailukyvyn parantamisesta ja sopimuksella on inflaatiota hillitsevä vaikutus.
Sadasta tunnista kolmeen päivään
Sopimus lisäisi vuosityöaikaa 24 tunnilla. Olli Koski muistuttaa, että viime kesän neuvottelujen ensimmäinen esitys oli sadan tunnin työajan pidennys vuodessa. Myöhemmässä vaiheessa työaikaa on esitetty pidennettävän arkipyhät poistamalla, vuosilomia erityisesti julkisella sektorilla lyhentämällä sekä ensimmäisen sairaspäivän palkattomuudella eli sairauskarenssilla.
Esityksistä jäi voimaan vain 24 tunnin vuosityöajan pidennys.
Kilpailukyky paranee yhdeksän prosenttia
SAK:n laskelman mukaan sopimus parantaa kilpailukykyä Saksaan ja vertailumaihin nähden noin 9 prosenttia.
Luku syntyy siitä, että työvoimakustannukset pienenevät 3,5 prosenttia. Nollaratkaisu vuodelle 2017 alentaa työvoimakustannuksia 0,5 prosenttia suhteessa valtiovarainministeriön ennusteen perusuraan.
”Jos lähdetään siitä, että perusuran sisältämä ns. tavanomainen palkkamaltti parantaa kilpailukykyä tärkeimpiin vertailumaihin nähden 5 prosenttia lähivuosina, voidaan laskea, että kilpailukykykori tuo parannusta 3,5 prosenttia ja palkkamalttikori 5,5 prosenttia”, Koski kirjoittaa.
Suomen Pankin neuvonantaja Lauri Kajanoja on arvioinut, että kilpailukyvyn parantamisen tarve on noin 10–15 prosenttia, mutta todennäköisesti lähempänä kymmentä prosenttia. Kosken mukaan paikallisen sopimisen etenemisen voi olettaa parantavan yritysten tuottavuutta ja loppu kilpailukyvyn parannus olisi tapahduttava yritystasolla. Hän arvioi kilpailukykysopimuksen sisältävän ainekset talouden takalukon avaamiseen.
uutiskirje 
