Kesän 2026 miesten jalkapallon MM-kisat ovat historian suurimmat.
Turnaus pelataan 11.6.–19.7. Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Kanadassa yhteensä 16 kaupungissa, ja finaali pelataan New Yorkissa.
Kisojen joukkuemäärää on kasvatettu 32:sta 48:aan. Joukkueet on jaettu kahteentoista lohkoon, joista kussakin on neljä joukkuetta. Yhteensä pelataan 104 ottelua. Vertailun vuoksi: edellisissä kisoissa 32 joukkuetta pelasi 64 ottelua.
Lohkoista jatkoon pääsevät kaksi parasta joukkuetta sekä kahdeksan parhaiten sijoittunutta kolmossijaa. Pudotuspelit alkavat näin ollen uudella 32 joukkueen kierroksella.
Kiistan aiheita riittää. Trumpin hallinnon maahantulokiellot käytännössä estävät esimerkiksi iranilaisia, haitilaisia ja norsunluurannikkolaisia faneja tulemasta katsomaan USA:ssa pelattavia otteluita.
Iranin tilannetta mutkistaa entisestään Yhdysvaltain ja Israelin sota Irania vastaan ja Hormuzinsalmen tilanne. Maahanmuutto- ja tulliviraston väkivaltaisten ICE-joukkojen mahdollinen läsnäolo ottelupaikoilla on herättänyt laajaa vastustusta.
Kisalippujen hinnoittelu on johtanut oikeusjuttuihin: New Yorkin ja New Jerseyn osavaltioiden lakimiehet ovat vaatineet lajiliitto Fifan selvityksiä harhaanjohtavista myyntikäytännöistä.
Myös Meksikon turvallisuustilanne huolestuttaa, sillä rikollisjärjestöjen väliset väkivaltaisuudet ovat levinneet laajalle alkuvuodesta 2026, kartellijohtaja El Menchon kuoleman jälkeen.
Ovatko miesten jalkapallon MM-kisat pilalla?
Jussi Saramo, Euroopan parlamentin jäsen (vas.):
Jalkapallon MM-kisat ovat tapahtumana omaa luokkaansa. Niitä seurataan sielläkin, missä ei itse menestytä. Neljän vuoden aikana odotukset kasvavat ja joukkueet muuttuvat, jolloin paineet ovat valtavat kentällä ja katsomoissa.
Olen kulkenut pienestä Brasilian paidassa, koska vanhempani asuivat siellä 1970-luvulla ja isäni myöhemminkin. Isommat sisarukset olivat siellä syntyneet.
Minulla ei ole ollut harhoja jalkapallon puhtaudesta. Esimerkiksi 1978 Brasilia ei hävinnyt otteluakaan, mutta isäntämaa Argentiina nousi sen ohi finaaliin maalierolla Perun hävitessä sille 6–0. Pelin alkua lykättiin, jotta Brasilian ottelun tulos oli selvä. Argentiinan diktaattori Jorge Videla ja Yhdysvaltain hirvittävien rikosten takana ollut Henry Kissinger vierailivat perulaisten kopissa.
Kuvaavaa on, että edelliset kisat olivat Qatarissa – ja sitä ennen Venäjällä. Ehkä kisat ovat aina olleet pilalla, ja FIFA on maailman vaikutusvaltaisin rikollisjärjestö. Silti kuvottaa FIFA-johtaja Gianni Infantinon nöyristely Donald Trumpin edessä rauhanpalkintoineen ja kisoista on vaikeampaa innostua.
Ehkä maailma muuttui, mutta FIFA ei.
Aliisa Ristmeri, Uuden Jutun toimittaja:
Huipputason jalkapallo on ollut miesten puolella rikki jo pitkään. Eiköhän se jo kerro tarpeeksi, että Mestarien liigan voitti käytännössä Qatarin valtion omistama PSG ja finaalin hävisi Donald Trumpin kampanjaa rahoittaneen yhdysvaltalaisliikemiehen omistama Arsenal.
Alkavissa MM-kisoissa eliittijalkapallon ongelmat toki korostuvat entisestään. Vietin viime kesälomani naisten jalkapallon EM-kisoissa Sveitsissä, joten tuntuu luonnolliselta tehdä pieni vertailu näiden kahden tapahtuman välillä.
"Haluaisin ajatella, että lopulta jalkapallo kuuluu sen ystäville, vaikka kesän kisoissa se näyttäisi kuuluvan niille, joilla on varaa."
Viime kesänä pääsin alle parilla sadalla eurolla viiteen otteluun. Tulevissa miesten kisoissa katselisin tuolla summalla pelejä kännykän ruudulta stadionin ulkopuolella.
Sveitsissä pidetyissä naisten EM-kisoissa korostui urheilukulttuuri, joka toivottaa kaikki tervetulleeksi. Tämä ei valitettavasti tule toteutumaan Yhdysvalloissa pidettävissä MM-kisoissa. Fanien ja jopa pelaajien pääsyä kisoihin on vaikeutettu esimerkiksi matkustusrajoituksilla.
Joka tapauksessa uskon, että tulevissakin MM-kisoissa nähdään unohtumattomia hetkiä. Haluaisin ajatella, että lopulta jalkapallo kuuluu sen ystäville, vaikka kesän kisoissa se näyttäisi kuuluvan niille, joilla on varaa.
Lauri Holappa, Uuden talousajattelun keskuksen (UTAK) toiminnanjohtaja:
Kyllä. Jalkapallon MM-kisat ovat osittain pilalla. Kilpailullisesti laajennus 48 joukkueeseen siten, että Euroopalle on annettu vain 16 paikkaa, on ollut naurettava. Laadukkain maajoukkueturnaus ei ole enää MM-kisat, vaan jalkapallon EM-kisat. Nykyinen järjestelmä tuottaa esimerkiksi Uudelle-Seelannille käytännössä automaattisen kisapaikan.
Lisäksi sekä Etelä-Amerikan että Pohjois- ja Keski-Amerikan lohkoista kisoihin pääseminen on luvattoman helppoa. Lopputulos on se, että kisoissa pelaa Curaçao mutta ei Italia.
Kisojen ympärillä on myös muuta masentavaa, kuten isojen urheilukilpailujen ympärillä aina. Liput ovat järjettömän hintaisia, ne pidetään keskellä ison demokratian luhistumista kuin Berliinin olympialaiset aikanaan eikä monille stadioneille pysty edes saapumaan kävellen tai polkupyörällä, kuten sivistysmaissa on tapana. Toisaalta kovin montaa maata ei jäisi kisoihin, jos osallistujina olisi vain toimivia demokratioita ja oikeusvaltioita.
Kyllä minä näitäkin kisoja katson, mutta haikeasti kaihoten entisaikoja, kuten ikäiseni ihmisen kuuluukin.
uutiskirje 
