Lyhyet koulupäivät, itseopiskelu, ohjauksen puutteet ja huoli siitä, jäävätkö ammattiin opiskelevien nuorten jatko-opintovalmiudet liian heikoiksi. Ammatillisen koulutuksen tilanne on ollut puheenaihe Suomessa jo pitkään. Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski puhui aiheesta tällä viikolla SuomiAreenassa, ja aikaisemmin hän on puhunut ammattikoulujen ongelmista KU:n haastattelussa toukuussa. Lohikosken mukaan toinen aste on revennyt kahtia.
Tätä juttua varten haastatellut koulutuksen järjestäjät tunnistavat osan kritiikistä, mutta heidän mukaansa keskustelu jää helposti liian yleiseksi. Ammatillisen koulutuksen sisällä on hyvin erilaisia opiskelijoita, koulutusmuotoja ja tavoitteita: nuorten perustutkintokoulutusta, aikuiskoulutusta, oppisopimuksia, työpaikalla oppimista, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja sekä korkeakouluväyliä. Koulutuksen järjestäjien mukaan keskustelussa pitäisi erottaa nykyistä paremmin, mistä puhutaan, koska opiskelijoiden lähtökohdat, tavoitteet ja tuen tarve vaihtelevat paljon.
Taitotalon rehtori Jarkko Paanasen mukaan ammatillisen koulutuksen reformin jälkeen järjestelmään on tullut vapautta, joka ei varmastikaan sovi kaikille.
– En silti yleistäisi, että ammatillinen koulutus olisi valtakunnan tasolla pilattu tai rikki, Paananen sanoo.
Paanasen mukaan ammatillisen koulutuksen perustehtävä on se, että koulutuksesta valmistuu osaajia työelämään ja opiskelijoita jatko-opintoihin.
– Aikuisella voi olla pitkä ura taustalla. Nuori hakee ensimmäistä kosketusta työelämään, Paananen sanoo.
Opetus ei tapahdu vain luokkahuoneessa
Mercuria kauppaoppilaitoksen rehtori ja toimitusjohtaja Tiina Immonen huomauttaa, että opetusmääristä puhuttaessa katsotaan usein vain koulussa annettavaa lähiopetuksen määrää.
– Pitäisi määritellä, mitä kaikkea lasketaan opetukseen ja ohjaukseen. Oppimista tapahtuu koulussa, työelämässä ja digitaalisissa oppimisympäristöissä. Näissä kaikissa opiskelijaa ohjataan, Immonen sanoo.
Immosen mukaan Mercuriassa, Perho Liiketalousopistossa ja Business College Helsingissä oppivelvollisille tehdään ryhmäkohtaiset lukujärjestykset. Business College Helsingin rehtori Jaana Lehto kertoo, että oppilaitoksen nuorten perustutkintokoulutuksessa opetusta on noin 30 tuntia viikossa.
– Nuorilla on oma ryhmä, selkeä lukujärjestys, opettajien tuki, ohjaajia sekä mahdollisuus opinto-ohjaajien, erityisopettajien ja opiskeluhuollon palveluihin, Lehto sanoo.
Palautetieto antaa toisen kuvan
Koulutuksen järjestäjät korostavat myös palautetietoa. Immonen viittaa Opetushallituksen ylläpitämään Vipuseen. Hänen mukaansa uusimman rahoituskauden työelämäpalautteessa ovat mukana kaikki ammatillisen koulutuksen järjestäjät. Vastaajia on 17 509 ja keskiarvo 4,22 asteikolla 1–5.
Perho Liiketalousopiston rehtori Juha Ojajärvi korostaa, että yli neljän keskiarvo on tilastotieteellisesti erittäin korkea, varsinkin kun vastaajien määrä on näin suuri.
– Tämä fakta on julkisesta keskustelusta puuttunut kokonaan, Ojajärvi sanoo.
Ojajärven mukaan palautetieto ei poista yksittäisiä huonoja kokemuksia. Se kuitenkin kertoo, että koko järjestelmästä ei voi tehdä johtopäätöksiä vain niiden perusteella.
Todistuksen oltava tae osaamisesta
Osaamisperusteisuus on ammatillisen koulutuksen ydintä. Opiskelija etenee, kun hän osoittaa osaamisensa. Jos osaamista on jo kertynyt työelämässä, tämä on toimiva tapa opiskella.
Nuorten kohdalla tilanne on herkempi. Immosen mukaan osaamisperusteisuuden tausta on aikuisten näyttötutkinnoissa. Kaikilla nuorilla ei ole vielä työelämävalmiuksia eikä kykyä johtaa omaa opiskeluaan.
Paananen tunnistaa saman. Jos ammatilliseen koulutukseen tullaan heikoilla perustaidoilla, ammatillinen oppiminen vaikeutuu heti alussa. Paananen pitää tärkeänä, että koulutuksen järjestäjä kantaa vastuun ammatillisesta perusosaamisesta. Työpaikalla osaaminen syvenee ja laajenee, mutta työpaikka ei voi olla paikka, jossa opetellaan perusasiat.
– Varsinkaan pienillä yrityksillä ei ole mahdollisuutta pitää koko ajan toista työntekijää vieressä opettamassa, Paananen sanoo.
Paanasen mukaan tutkintotodistuksen pitää olla tae osaamisesta. Työnantajan pitää pystyä luottamaan siihen, että todistus kertoo osaamisesta.
Näytöt sitovat koulutuksen työelämään
Juha Ojajärven mukaan ammatillisen koulutuksen vahvuus on siinä, että ammatillisten tutkinnon osien näytöt annetaan työelämässä.
– Esimerkiksi tekoäly ei edistä opintojen etenemistä, koska osaaminen pitää osoittaa aidoissa työtehtävissä, Ojajärvi sanoo.
Jatko-opintovalmiuksien kohdalla haastateltavat tunnistavat eron lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä. Ammatillisessa koulutuksessa matematiikan, fysiikan ja kemian opetusmäärät eivät ole samat kuin lukiossa. Jos opiskelija tähtää ammattikorkeakouluun samalla alalla, hänen ammatilliset valmiutensa voivat silti olla vahvat.
Jaana Lehto kertoo, että Business Collegessa opiskelija voi suorittaa kaksoistutkinnon tai väyläopintoja. Väyläopinnoissa opiskelija tekee ammattikorkeakouluopintoja jo ammatillisen perustutkinnon aikana.
– Ammatillinen koulutus avaa väylän työelämään ja jatko-opintoihin, Lehto sanoo.
”Moni lukiolainen voisi hyötyä ammatillisista opinnoista”
Immonen pitää perusteltuna kansanedustaja Lohikosken ajatusta yhtenäisemmästä toisesta asteesta. Immosen mukaan ammatillisen koulutuksen ja lukion välinen raja on edelleen liian jyrkkä. Yhä useampi ammatillinen opiskelija suorittaa ylioppilastutkinnon, mutta yhteistyö kulkee yleensä vain yhteen suuntaan: ammatillinen opiskelija valitsee lukio-opintoja.
– Moni lukiolainen voisi hyötyä ammatillisista opinnoista, Immonen sanoo.
Taitotalon toimitusjohtaja Leena Munter korostaa ammatillisen aikuiskoulutuksen merkitystä yrityksille ja työikäisille. Osaamisen kehittäminen näkyy parempina päätöksinä, laadukkaampana työnä ja kykynä käyttää uusia työkaluja järkevästi. Kun työ muuttuu, osaamisvaje näkyy nopeasti työn laadussa, tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä.
Paanasen mukaan tämä näkökulma jää helposti piiloon, kun julkinen keskustelu keskittyy nuorten kielteisiin ammattikoulukokemuksiin.
– Aikuiskoulutuksessa on paljon onnistumisia. Ihmiset pysyvät ja pärjäävät työssä, perustavat yrityksiä ja vaihtavat alaa, Paananen sanoo.
Keskustelu kaipaa tarkkuutta
Paanasen mukaan ammatillinen aikuiskoulutus vahvistaa kiinnittymistä yhteiskuntaan. Merkitys korostuu erityisesti silloin, kun opiskelijalla on katkonainen koulutuspolku tai hän tarvitsee vahvaa suomen kielen tukea.
Rahoitusleikkaukset vaikuttavat koulutuksen järjestämiseen, mutta haastateltavat eivät selitä kehittämistarpeita pelkästään rahalla. Paanasen mukaan koulutuksen laatu ja vaikuttavuus ratkaistaan pedagogiikalla, työelämäyhteistyöllä, johtamisella ja sillä, miten hyvin koulutus vastaa ammattien muuttuneisiin vaatimuksiin.
Haastateltavien mukaan ammatillista koulutusta pitäisi tarkastella täsmällisesti. Oppivelvollisuusikäinen nuori tarvitsee opiskelurytmin ja tukea. Aikuinen alanvaihtaja tarvitsee joustavan opintopolun. Työnantaja tarvitsee ammattiosaajia. Jatko-opintoihin haluava opiskelija tarvitsee hyvin suunnitellun korkeakouluväylän.
Yksittäiset huonot kokemukset voivat kuvata ammatillisen koulutuksen todellisia puutteita, mutta koko totuutta ammatillisesta koulutuksesta ne eivät silti kerro.






