Vasemmistoliiton keravalaisen kansanedustajan Pia Lohikosken poika Miska Lohikoski,18, valmistuu tänään perjantaina it-tukihenkilöksi. Kahden vuoden ammattikouluopinnot ovat ohi.
Äiti on seurannut ihmetellen kahden vuoden opintorupeamaa ja välillä päivittänyt siitä sosiaalisessa mediassakin: ala-astetta käyneen tyttären koulupäivät olivat pitemmät kuin ammattikoululaisen, opetusta ammattikoululaisella tuntui olevan vähän, samoin tekemistä. Hän on tehnyt toisen asteen koulutuksesta kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteen ammattikoulujen opetustuntimääristä.
Moni asia pielessä
Nyt Pia Lohikoski on koonnut keskustelunavaukseksi paperin toisen asteen koulutuksen tilasta ja erityisesti ammattikoulujen ongelmista. Hän toivoo sen päätyvän vasemmistoliiton ohjelmiin ja etenkin olevan mukana seuraavassa hallitusohjelmassa.
"Ajatellaan, että ammattikouluun menevät ne, jotka eivät pääse lukioon."
– Mitä enemmän olen toisen asteen koulutusta tutkinut, sitä vahvemmin on tullut tunne, että moni asia on pielessä. Ongelmat eivät ratkea pienillä muutoksilla, hän sanoo.
Hänestä oli huono ratkaisu esimerkiksi niputtaa aikuiset ja juuri peruskoulunsa päättäneet nuoret saamaan yhdessä opetusta ammattikouluissa. Siihen päädyttiin Sipilän hallituksen ammattikoulureformissa.
– Ei 15–16-vuotiailla voi olla samanlaista itseohjautuvuutta kuin aikuisilla, hän sanoo.
– Opinnot on heitetty paljolti nuoren omalle vastuulle. Lisäksi on harjoittelut, joissa niissäkään usein ei ole resursseja ohjata nuorta. Onkin hyvin epätasa-arvoista, että verrattuna lukiolaisiin amislaisten opetuksesta on leikattu.
Lohikoski toteaa, että samaan aikaan monet lukiolaiset kärsivät opintojen liiasta kuormittavuudesta. Alusta asti on paine valmistautumisesta seuraaviin opintoihin.
– Toisille annetaan tosi vähän opetusta ja toisilta odotetaan tosi paljon, Lohikoski tiivistää.
– Tämä tapahtuu nyt, kun toisen asteen opiskelijoiden määrä romahtaa jo seuraavalla hallituskauden lopulla. Joillain paikoilla nuorten määrä romahtaa 20 prosenttia, joillain jopa 40.
Häntä huolestuttaa lisäksi alueellinen epätasa-arvo.
– Pienet kunnat sulkevat jo nyt lukioita, kun lukiossa voi olla yksi hakija ensi vuodelle, jossain viisi. Koulumatkat pitenevät ja voi olla, että teini joutuu muuttamaan omilleen. Siellä hän sitten on heitteillä, kun koulutuntejakin on vain vähän.
Hän huomauttaa, ettei syytä oppilaitoksia tai opettajia.
– Niiden on pakko supistaa, kun rahoitusta leikataan.
Itseohjautuvaa opiskelua
Miska Lohikoski päätti jo aikaisin peruskoulussa, että menee ammattikouluun. Tarjolla oli juuri sitä, mitä hän halusi: tieto- ja viestintätekniikkaa.
– It-tuki ja koodaus kiinnosti, hän kertoo.
Näin, vaikka peruskoulun aikana Lohikoski koki, että lukiota tarjottiin ainoana oikeana vaihtoehtona.
– Ammattikoulua ei arvosteta. Ajatellaan, että ammattikouluun menevät ne, jotka eivät pääse lukioon, hän sanoo.
Koulu oli Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan toimipiste Keravalla. Koulutus ei kuitenkaan vastannut harrastuneen opiskelijan odotuksia.
– Tykkäsin tosi paljon amiksesta, mutta siellä oli huomattavasti vähemmän ohjattua koulutusta kuin mitä odotin. Minun oletettiin pystyvän heti peruskoulun jälkeen huolehtimaan siitä, että opinnot etenevät oikeassa tahdissa, hän kertoo.
– Opinto-ohjaajia oli käytettävissä, muttei kasvotusten. Piti lähetellä viestejä.
Opetustunteja oli vähän.
– Lukujärjestyksessä päivä saattoi olla vaikkapa kello 8-14, mutta käytännössä yhdelle päivälle annetut tehtävät saattoi saada tehdyksi aamupäivän aikana ja loppupäivä pyöriteltiin peukaloita.
Miska Lohikoski ei kuitenkaan koe, että aika olisi mennyt hukkaan. Sitä jäi muun muassa järjestötoiminnalle.
– Joissain kohdissa tuntui turhauttavalta, että se oli niin erilaista kuin peruskoulu tai se, mitä kuuli lukiota käyviltä kavereilta. Myös muissa kaupungeissa ammattikoulua käyvien kavereiden kokemukset saattoivat olla hyvin erilaisia.
Pia Lohikoski toteaa, että vaikka hän tiesi ammattikoulutukseen kohdistuneista leikkauksista, hän oli yllättynyt.
– Minusta oli outoa, että hän tuli kotiin ruokiksen jälkeen, ja opetusta oli joskus alkuviikosta, muttei loppuviikosta, hän kuvailee.
Äitiä ihmetytti se, että jos opinnot sujuivat hyvin ja minimivaatimustason saavuttaminen kävi helposti, vaatimukset loppuivat siihen. Enempää ei opetettu.
– Aina suoritetaan minimi. Ihmettelen, että riittääkö minimi työelämässä, hän pohtii.
Hän kuuli samaa kampaajaltaan, jonka omana opiskeluaikana harjoiteltiin aamusta iltaan hiusten käsittelyn eri muotoja.
Nyt näyttää siltä, että yhden permanentin tehtyään oppilaan oletetaan osaavan homman.
Lisäksi tulivat Orpon hallituksen leikkaukset ammattikoulutukseen. Esimerkiksi Miska Lohikoski joutui siirtymään koulun toimipisteestä toiseen supistusten vuoksi.
Välillä häiritsevän helppoa
Miska Lohikoskelle opiskelu oli helppoa, koska hän oli harrastunut.
– Välillä se oli häiritsevän helppoa. Tehtävät sai tehtyä käsiä heilutellen ja loppupäivä katseltiin youtube-videoita.
IT-alalla opiskelijat ovat paljolti perehtyneitä alaansa. On kuitenkin myös niitä, joita kiinnostaa lähinnä tietokonepelaaminen ja nettikasinot.
– Oli se aika omituista, että alaikäiset pelasivat koulutunneilla nettikasinoilla, Miska Lohikoski toteaa.
Pia Lohikoski arvelee, että osaamisperustaisuus voi sopia aikuisille opiskelijoille.
– Mutta kyllä oppivelvollisuusikäiset nuoret ansaitsevat kunnollista opetusta ja ohjausta, hän sanoo.
Opetuksen taso näkyy myös harjoitteluissa.
– Saamassani palautteessa yrittäjät ovat kirjoittaneet, etteivät pidä siitä, että joutuvat opettamaan harjoittelijoita. Heistä koulun tulisi ensin opettaa ja vasta sen jälkeen yrityksiin tultaisiin harjoittelemaan, Pia Lohikoski sanoo.
Miska Lohikoski kertoo, että harjoittelijoita lähetetään jopa takaisin koululle.
– Olen kuullut opiskelijoista, joille on sanottu, että tervetuloa takaisin sitten, kun osaat kellon.
Hän tietää myös yrityksiä, jotka ottavat mahdollisimman paljon harjoittelijoita.
– Sitten siellä ei ole paljon muita työntekijöitä. Firma pyörii ilmaisilla harjoittelijoilla. Kukaan ei ohjaa heitä.
Puoli ikäluokkaa hunningolle?
Pia Lohikosken mielestä onkin aika tehdä toisen asteen koulutuksen kokonaisuudistus ennen kuin kunnat eri puolilla maata päätyvät lakkauttamaan kouluja pikapäätöksinä nuorisoikäluokkien pienentyessä.
Hänestä ammattikoulujen ja lukioiden yhdistäminen on väistämättä edessä.
– Jos valtakunnallisesti ei tehdä mitään, jää puoli ikäluokkaa hunningolle liian vähäisen opetuksen takia. Erityisen huolissani olen pojista, sillä ammattikoulu on usein juuri poikien valinta. Ammattikoulua kohdellaan tällä hetkellä toisen luokan kouluna.
Lohikosken visiossa ammattikoululaisille tarjotaan nykyistä enemmän yleissivistäviä opintoja ja lukiolaisille erilaisia kädentaitoja. Nyt ammattikoululaisten yleissivistävät opinnot ovat vähissä.
– Tarvitsemme uudistuksen jo siksikin, että Suomella on uutena tavoitteena korkeakouluttaa jopa 60 prosenttia ikäluokasta. Tällöin ison osan amiksistakin odotetaan jatkavan korkeakouluun.
Niinpä häntä mietityttää sekin, että saavatko ammattikoululaiset korkeakouluun riittävän osaamistason leikatuilla resursseilla järjestetyissä opinnoissa. Ja miten Suomen osaamistaso nousee, jos korkeakouluun mennään heikolla osaamisella.
– Valmistaako se työelämään ja yhteiskuntaan, hän miettii.
Vaikka Lohikosken perheessä juhlitaan tänään perjantaina Miskan valmistumista, opinnot eivät pääty tähän. Miska Lohikoski hyväksyttiin ammattikorkeakouluun insinööriopintoihin.
lehti 