Tampereen valkoinen vappu -marssilla tapahtui pahoinpitely, joka on järkyttänyt Suomessa laajasti. Marssia väkivallattomasti häirinnyt nainen sai iskuja ja potkun päähän isolta joukolta naamoituneita äärioikeistolaisia. Poliisi oli tapahtumassa paikalla, mutta ei onnistunut puuttumaan tilanteeseen, ottamaan tekijöitä paikan päältä kiinni tai edes selkeästi huomioimaan että pahoinpitely tapahtui.
Antifasistien oman aktiivisuuden takia tieto pahoinpitelystä kuitenkin levisi kuin kulovalkea. Ilmestyi videoita, joissa selkeästi näkyy koko tilanne, aktivisti levittämässä natsien vastaisen banderollien ja mustiin pukeutunut joukko joka hyökkää hänen kimppuunsa. Pian keskustelu kävi kuumana: mielipiteitä esitettiin niin naamioitumiskiellosta, oikeanlaisesta protestoimisesta, natsien nimien julkaisemista kuin natseja leimaavasta kielenkäytöstä.
Kun jostain aiheesta tulee kansallinen puheenaihe, siihen tarttuu joukko ihmisiä, joiden ammatti on työkseen kommentoida asioita. He ovat toimittajia, somevaikuttajia ja kaltaisiani kolumnisteja. Meidän kaltaisten ihmisten tulee nopeasti pystyä omaksumaan mielipide asiasta kuin asiasta ja esittää se uskottavalla varmuudella ohjeistamaan tavan kansalaisia, miten asioista pitää ajatella. Näin kävi tietenkin myös tämän pahoinpitelyn kohdalla. Valitettavaa vain on, että moni näistä kommentoijista ei oikeastaan tiedä ollenkaan mistä puhuu.
Tyypillisiä antifasismiin liittyviä hankauskohtia ovat vetoaminen oikeusvaltioon, poliisin auktoriteetin korostaminen ja kunnioittaminen sekä antifasistien kielenkäytön, anonyymiuden ja taktiikoiden kyseenalaistaminen. Suomalainen keskustelija laukkaa paikalle kertomaan, että eiköhän anneta poliisin hoitaa tämä asia, ei ruveta ottamaan oikeutta omiin käsiin, ja eiköhän ole hyvä että käytämme asiallista kieltä näistä eksyneistä nuorista miehistä. Muutenhan meistä tulee itsestämme natsien kaltaisia, eikö vain?
Voit katsoa kolumnin alta myös videomuodossa:
Ymmärtääkseen, miten antifasistit toimivat, on tärkeä ajatella hetki fasismin historiaa. Fasismin suhde valtioon on nimittäin keskeisessä osassa sitä, miksi antifasistit toimivat valtiollisten koneistojen ohi. 1900-luvun suuret fasistiset liikkeet tähtäsivät tietoisesti valtion haltuunottoon ja myös onnistuivat siinä. Ne ottivat valtiokoneiston haltuun, vaihtoivat omat miehensä väkivaltakoneiston johtoon ja alkoivat terrorisoida vastustajiaan ja toisinajattelijoita. Väkivaltakoneiston suhde fasismiin ei korjautunut toisen maailmansodan jälkeenkään: poliisien asenteet ovat kautta Euroopan autoritäärisempia kuin kansalaisten yleensä, poliisilla on usein matalampi kynnys puuttua vasemmistolaiseksi mieltämiinsä protesteihin ja niin edelleen.
Ei siis ole mikään sattuma, että antifasistit eivät Tampereellakaan ensisijaisesti luottaneet poliisin kykyyn selvittää pahoinpitely. Jos poliisista olisi kiinni, mitään pahoinpitelyä ei olisi koskaan edes kirjattu, saati että siitä olisi tullut iso kansallinen puheenaihe. Poliisi käytti Tampereen natsimarssin valvontaan minimimäärän resursseja siinä missä esimerkiksi Elokapinaa varten siltä löytyy aina pidätysbusseja, kyynelkaasua ja tarvittaessa vaikka kuula-aseita “vaarallisen joukon” hallintaan.
Antifasisteilla on perustellut syyt tehdä omat selvityksensä tapahtuneesta ja myös julkistaa ne. Tavoitteena on tehdä natsiyhteyksissä toimimisesta mahdollisimman “kallista” ihmisille. Siis marginalisoida natsiliike, tehdä sen elintilasta mahdollisimman pieni. Tämän takia natseja myös solvataan avoimesti: natsiryhmät tarjoavat jäsenilleen voimantunnetta ja joukkoon kuulumista. Voimantunne kuitenkin vähenee kummasti, jos vaikuttaa siltä, että ympäröivä yhteiskunta ei suhtaudu natseihin kunnioittavalla pelolla, vaan huvittuneesti ja halveksuen.
Ehkä siis ammattikommentoijien kannattaisi vaikka vähän perehtyä siihen, miten antifasistiset aktivistit toimivat ja miksi. Harva toimintatapa on satunnainen ja ajattelemattomuutta. Kyseessä on ennemmin vuosikymmenten varrella hioutunut keinovalikoima, jota toki saa kritisoida ja pitää välillä tarkistaa. Jotta sitä voisi kritisoida, pitäisi kuitenkin ymmärtää miksi se on valikoitunut, eli miksi aktivistit eivät luota poliisiin ja valtioon natsien tukahduttajina.
uutiskirje 
