Tietokirjailija Matti Salmisen mittava urakka Pentti Haanpäästä sai sinetin teoksella Hurja, Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940–1954.
Neljässä aikaisemmin ilmestyneessä teoksessaan Salminen on esitellyt Haanpään elämää ja tämän jälkeensä jättämää aineistoa. Uusimmassa teoksessa on julkaistu kirjeitä kotiväelle talvisodasta, muistiinmerkintöjä jatkosodasta, kolme novellia sekä lyhyitä almanakkamerkintöjä 1945–1948 peräti 80 sivulla. Mukana ovat myös päiväkirjamerkinnät Sairaalassa ja hullujenhuoneessa, Oulu 30.5.–12.6.1948.
Kirjeet talvisodasta ovat lakonisia, toteavia Haanpään kirjallisen tyylin mukaisia. Jatkosodan merkintöihin sisältyy ironiaa, koska Haanpää arvioi koko sodan päättyvän huonosti. Päiväkirjamerkinnöistä käy ilmi, miten Haanpään suunnitelmat romaanin tekemiseksi edistyvät. Kyseessä on Yhdeksän miehen saappaat, jonka johtoajatus saa alkunsa kirjailijan näkemästä orvosta saapasparista.
Haanpäällä oli taito kertoa paitsi romaanissaan Korpisotaa, myös sotavuosia kuvaavissa novelleissaan sekä Yhdeksän miehen saappaissa sodan surrealistinen ulottuvuus paitsi yksittäiselle sotilaalle, myös laajemmissa silmänaloissa.
Yksi esimerkki, joka tuo mieleen novellin Kenraali Impola, on muistiinmerkinnässä 2.VIII. -42:
…– Ja peli [korttipeli, EK] heitettiin ja suuret herrat tulivat, peräkanaa ne kävelivät, eversti, majuri ja kaksi luutnanttia sotilaallisen komeita ja minä suoristauduin porraskivellä jonkinlaiseen asentoon. Ne painuivat sisälle ja vääpeli sanoi minulle, että parasta on sinunkin painua heinäpellolle. Eversti oli huutanut hänelle kuin rantapiru.
– Mihin?
– Kyllä ne jostakin löytyy.
Haanpäällä ei ollut harhakuvia sotalaitoksesta.
Haanpää oli kova lukumies
Kalle Päätalon tapaan Pentti Haanpää luki ahneesti. Salmisen teoksen liitteessä on luettelo kirjoista, joita Haanpää vuosina 1945–48 on lukenut: pitkä ja monipuolinen on lista, jonka viidenneksi viimeinen teos on Albert Camus’n Rutto.
Almanakkamerkinnät 80 sivulla ovat puuduttavaa luettavaa. Kirjan tekijältä Matti Salmiselta olisi kaivannut almanakka-
osioon itsekriittistä otetta ja kustannustoimittajalta leveää puna-
kynää. Merkinnöistä käy ilmi runsas alkoholinkäyttö, yksinäisyys ja uhma, horjuva avioliitto ja epäviihtymys.
Salminen on aikaisempiin Haanpää-teoksiinsa ladannut kirjailijaa täsmentävää kuvaa. Mainittuja almanakkamerkintöjä olisi pitänyt ottaa esimerkkeinä, valikoidusti, mikä ei tarkoita Haanpään hurjuuden sievistelyä eikä peittelyä. Juuri niitä esimerkkejä olisi riittänyt.
Kaulittu ja käännetty loppuun asti
Oulun sairaala- ja hullujenhuonereissu kesäkuussa 1954 kertoo, että Haanpään kirjallinen ura ei enää nouse siivilleen. Hän sai epileptisiä kohtauksia niin kuin hänen kaimansa Pentti Saarikoski vajaat 30 vuotta myöhemmin.
Molempia Penttejä yhdisti ainakin kaksi asiaa: kirjallinen, erittäin luova lahjakkuus sekä välillä hillitsemätön, hallitsematon viinanjuonti. Molempien elämää viina jäyti.
Lakoninen merkintä viimeisen sairaalapäivän 12.VI. [1954, EK] on lause:
– Professori ja reseptit ja hyvästit. (Professori oli Konrad von Bagh, 2014 kuolleen Peter von Baghin isä.)
Matti Salmisen urakan jälkeen voi toivoa, että Pentti Haanpään hurjuuden merkinnät loppuvat. Piippolan kirjailijaa on sekä kaulittu että käännetty, ja olisi suoranainen ihme, jos kirjailijan kannalta uutta ja ratkaisevaa vielä tulisi esille – tuskin.
Siinä, missä Pekka Tarkka kirjoitti raamatunpaksuisen, kaksiosaisen Saarikosken elämäkerran, ja kertoi minulle olevansa aihetta kurkkua myöten täynnä, on Salminen pannut Haanpään elämän ja tuotannon viidessä teoksessa kansien väliin.
Matti Salminen: Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940–1954. Into 2016. 173 sivua.
lehti 