Barack Obamalle Nobel
Kaikki kunnia Barack Obamalle, mutta silti norjalaisten valinta Nobelin tämänvuotisen rauhanpalkinnon saajaksi tuntuu käsittämättömältä.
Obama saattaa hyvinkin olla rauhanpalkinnon arvoinen – joskus myöhemmin. Nyt hän on kuitenkin vasta ensimmäisen vuoden presidentti, joka ei ole ehtinyt vielä saada paljon konkreettista aikaan.
Obaman kiistaton ansio on tyylin muutoksessa George W. Bushin synkän, uuden ajan historiassa suorastaan pimeän keskiajan jälkeen. Tyylin muutos on johtanut myös kansainvälisen ilmapiirin muuttumiseen.
Obaman Yhdysvallat tekee kovasti töitä näyttäytyäkseen muulle maailmalle yhteistyökumppanina, ei ylimielisenä sanelijana.
Tämä on politiikkaa, joka lähivuosien aikana voi saada paljon maailmanrauhaa edistävää konkreettistakin hyvää aikaiseksi. Silloin Obama voisi todella olla yksi kaikkien aikojen parhaiten rauhannobelinsa ansainneista. Mutta tuskin sitä samalle miehelle annetaan parin vuoden päästä uudestaan.
Nyt vielä Obama on kahta – tosin edeltäjältään perinnöksi jäänyttä – sotaa käyvä presidentti. Kidutuksen hän on määrännyt lopetettavaksi, mutta Guantánamon vankileirin sulkeminen on vielä toteuttamatta.
Obama valmistautuu ydinaseiden rajoitusneuvotteluihin ja hän on pyrkinyt käynnistämään Lähi-idän rauhanneuvottelut uudelleen. Kumpikin prosessi on kuitenkin kovasti kesken.
Obama laimensi Bushin eurooppalaisen ohjuskilven muotoon, joka ei entisen lailla ärsytä Venäjää. Obama on myös maksanut Yhdysvaltain rästissä olleet jäsenmaksut YK:lle.
Nobelin rauhanpalkinnon ongelma on siinä, että monta kertaa sillä on palkittu jostain muusta kuin varsinaisesta – ainakaan ahtaassa mielessä katsotusta – rauhantyöstä.
Jotkut ovat saaneet Nobelin itse aloittamiensa sotien lopettamisesta, jotkut poliittisesta toisinajattelusta, jotkut syrjittyjen vähemmistöjen puolustamisesta. Joitakin valintoja voi perustellusti pitää onnistuneina, joitakin vähemmän onnistuneina.
Monelle palkitulle paremmin istuva kunnianosoituksen nimi olisi joka tapauksessa voinut olla Nobelin politiikanpalkinto.
Ehkäpä tämä ristiriita juontuu siitä, että rauhanpalkinnon perustaja oli ruudinkeksijä – tai dynamiitinhan Alfred Nobel tarkkaan ottaen keksi.
Norjan Nobel-komitea on usein valinnoillaan pyrkinyt vaikuttamaan johonkin poliittiseen prosessiin. Ehkä se nyt haluaa luoda paineita Obamalle: rauhannobelisti ei voi käyttäytyä miten tahansa.
Tai sitten norjalaisiin vain iski kateus. Obama kävi jo Tanskassa lobbaamassa Chicagon olympiahanketta, ja Nobelin varjolla kansainvälisen politiikan kuumin nimi saadaan nyt Norjaan.
Kööpenhaminasta Obama poistui häviäjänä, mutta Oslosta hän lähtee joulukuussa voittajana.
lehti 