Amerikkalainen näkökulma Euroopassa kiihtyvään EU:n presidenttipeliin on pilkallisen vähättelevä. Kansainväliseen politiikkaan keskittyvä aikakauslehti Foreign Policy on listannut potentiaaliset ehdokkaat ja presidentiltä vaadittavat tärkeimmät ominaisuudet.
FP:n mukaan tulevan EU:n ensimmäisen presidentin on oltava tylsä – yhtä tylsä kuin Bryssel. Poliitikot ovat jo edeltäkäsin pudottaneet pelistä pois kaikki kiinnostavat nimet.
Presidentin on myös oltava keskusta-oikeistolainen ja maasta, jossa käytetään euroa. Hän tullee pienestä maasta, koska normaalisti isot dominoivat unionin päätöksentekoa. Erityistä plussaa saavat ehdokkaat, jotka puhuvat ranskaa ja jotka vastustivat Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin – ainakin jälkeenpäin.
Ketkä sitten ovat amerikkalaislehden mielestä vahvoilla?
Suomalaisessa keskustelussa varteenotettavaksi nimeksi noussut entinen pääministeri Paavo Lipponen on vain keskitason ehdokas, ja sitäkin osin vääristä syistä. Lehden mukaan Lipponen on kyllä tylsä, euromaasta ja pienestä valtiosta, mutta hänen ei lasketa vastustaneen Irakin sotaa. Ylimääräisen plussan Lipponen on saanut keskustaoikeistolaisuudestaan, mikä ei pidä muodollisesti paikkaansa. Asiallisesti tilanne voi olla toinen.
Foreign Policy -lehden arvion mukaan Lipposen vedonlyöntikerroin on viiden suhde yhteen.
Paavo Lipposen edellä ovat Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker ja Hollannin pääministeri Jan Peter Balkenende, molemmat konservatiiveja.
Vastoin kaikkia luettelemiaan kriteerejä Foreign Policy pitää silti todennäköisimpänä presidenttinä Britannian entistä pääministeriä Tony Blairia. Kansainvälisissä suhteissa hän on kovempi nimi kuin kukaan muu. Jos Eurooppa haluaa nousta Yhdysvaltain ja Kiinan rinnalle supervallaksi, valinta osuu Blairiin, jolle FP antaa kertoimeksi kahden suhde yhteen.
uutiskirje 