Turvallisuuspolitiikan asiantuntija professori Michael Sheehan:
Suomen asema näyttää sen 91. itsenäisyyspäivänä monin tavoin hyvältä, Swansean yliopiston kansainvälisen politiikan professori Michael Sheehan sanoo.
– Suomi on turvallisempi kuin koskaan vuoden 1918 jälkeen. Sitä ympäröivät alueet ovat vakaita ja demokraattisia, mikä ei ollut tilanne vuosina 1918–39 tai 1945–91. Suomella ei näytä olevan edessään mitään uhkia, joita voisi verrata noiden vuosien uhkiin. EU-jäsenyys antaa Suomelle turvallisuutta, ei ainoastaan sotilaallisissa vaan laajemmin myös talous- ja ympäristöasioissa.
– Suomella on erityisasema EU:n turvallisuuspoliittisissa asetelmissa. Sillä on pitkä EU-raja Venäjän kanssa, mikä tekee Suomesta erityisen joka tapauksessa. EU on tietyllä tavalla onnekas, että tämä raja on suomalainen, koska Suomi on ylläpitänyt monia muita EU-maita myönteisempiä suhteita Neuvostoliittoon ja Venäjään viimeiset 60 vuotta.
Turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut professori Sheehan sanoo, että Suomi menetti silti jotain erityisasemastaan idän ja lännen välissä, kun Neuvostoliitto romahti.
Venäjä merkittävä
EU-Suomellekin
Sheehan on sitä mieltä, että vanhasta idän ja lännen välisestä rauhantekijä-Suomesta on vielä jotain jäljellä – ja sillä on ansioihinsa perustuvia asemia nykyisessäkin Euroopassa.
– Historiallisista syistä Suomella on edelleenkin tärkeä asema. Ja siitä syystä, että Suomi ei ole koskaan liittynyt Natoon, Venäjällä on myönteisempi asenne Suomeen kuin moneen muuhun eurooppalaiseen valtioon. Täten Suomella on edelleen mahdollisuus toimia siltana, kun ylläpidetään hyvää dialogia Venäjän kanssa. Tämä on erityisen selvää juuri nyt kun ajatellaan nykyisiä ongelmia Venäjän kanssa.
Vaikka Venäjästä on tullut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 2000-luvulla vahvempi ja itsetietoisempi, ei se ole Sheehanin mielestä supervalta.
– Realistisesti ajatellen sen voima on varjo siitä, mitä se oli kylmänsodan aikana. Se ei ole uhka EU-Suomelle.
Silti Venäjä on Sheehanin mukaan Suomen turvallisuuden pääkysymys.
– Suomen puolustusponnistelut täytyy kohdistaa Venäjään, kuten on tehty jo lähes vuosisata. Se ei ole muuttunut, mutta tilanne on vähemmän vaarallinen kuin se on ollut koskaan tänä aikana. Suomella on nyt rooli sen dialogin vahvistamisessa, etteivät Venäjä–Eurooppa-suhteet huonone.
Venäjä voi Sheehanin mukaan halutessaan tehdä elämän Suomessa ja Euroopassa hankalaksi energia-asioissa. Siksikin Venäjä-suhteet ovat tärkeitä.
Puolueettomuus ei
enää tätä päivää
Sheehan pitää luontevana, että Suomi on luopunut ”puolueettomuudesta” mutta pitää edelleen kiinni liittoutumattomuudesta. Hän sanoo, että puolueettomuudella ei ole enää merkitystä tämän päivän Euroopassa.
Sheehan otaksuu, että kylmän sodan ajan puolueettomien maiden kokemuksella on silti tehtävää sekä eurooppalaisessa että globaalissa turvallisuuspolitiikassa.
– Suomella puolueettomuus ei ollut koskaan idealistinen lähestymistapa. Puolueettomuus oli yksinkertaisesti käytännöllinen vastaus vaikeassa tilanteessa, johon Suomi joutui vuoden 1945 jälkeen.
Sheehan arvioi, että jos Suomi päättää liittoutua, niin samalla logiikalla se tekee sen käytännöllisistä syistä.
Sotilaallista liittoutumista tärkeämpänä Suomelle – ja EU:lle – Sheehan pitää Suomen toimimista aktiivisesti EU:n turvallisuuspolitiikassa.
– EU:lla on erilainen lähestymistapa turvallisuuteen kuin Natolla – enemmän suomalaisen tradition mukainen. EU pyrkii ongelmien ratkaisuun ennen kuin niistä tulee merkittäviä turvallisuusongelmia. Se on sitoutunut rauhanturvaamiseen ja humanitaarisiin interventioihin. Se on sitoutunut dialogiin ja diplomatiaan kaikkien maiden kanssa ja se pitää etusijalla pehmeiden keinojen käyttöä.
Nato-hyödyt jo
saavutettu
Sheehan suhtautuu Suomen Nato-jäsenyyteen pragmaattisesti. Hänen mielestään kannattaa punnita tarkkaan hyödyt ja haitat.
– Ei ole välttämättä itsestään selvää, että Natoon liittyminen toisi suuria hyötyjä. Käytännössä Suomi on liikkunut pitkän matka kylmän sodan asetelmistaan. Se on ollut yhteistyössä Naton kanssa PfP-operaatioissa, sillä on edustaja Naton esikunnan Nato–EU-yhteistoimintaryhmässä, sillä on kolme Nato-standardeihin sopivaa armeijan prikaatia ja se on sopinut satamien ja lentokenttien käytöstä Naton kanssa. Suomihan ei koskaan ollut todellisuudessa puolueeton, vaan kapitalistisena maana se oli aina osa länttä – ja se ei ole ollut koskaan yhtä ilmeistä kuin se on nyt.
Yleisesti arvioiden EU-Suomi ei saavuta Sheehanin mukaan mitään etua liittymällä Natoon.
– Suomi on läpikäynyt Naton kanssa infrastruktuurimuutoksia tehdäkseen mahdolliseksi Naton avuksi tulemisen, jos Suomi sitä pyytää. Siten EU-maana Suomen liittyminen Natoon ei lisäisi turvallisuuteen paljon, jos yhtään.
Analyyttisesti Nato-jäsenyyttä eritellessään Sheehan lukee mahdollisiksi hyödyiksi Suomelle sen, että se maksimoisi sotilasliitosta saatavan puolustushyödyn.
– Samoin jäsenyys integroisi Suomen tiiviimmin Naton kapasiteetteihin ja sen päätöksentekoon. Mutta Suomen on ymmärrettävä, että pienen maan vaikutus ei voi olla suurta. Toisaalta Suomen ilmiselvästi läheinen suhde Natoon tarkoittaa sitä, että sillä on jo keinot tehdä näkemyksensä tiettäväksi Natossa.
Mahdolliset haitat Sheehan näkee liittyvän siihen, että Natoa dominoi supervalta ja että liitto on edelleen sitoutunut ydinaseiden käyttöön joissakin tilanteissa.
– Tällä hetkellä voidaan perustellusti väittää, että Suomen politiikka on käytännössä saavuttanut Nato-jäsenyyden edut ilman suurinta osaa sen haitoista.
Naton ulkopuolelle
jäämisen edut
Sheehan sanoo, että liittymällä Natoon Suomi uhraa osan suvereenisuuttaan, ottaa kantaakseen nykyistä isomman taloudellisen taakan ja tekee itsestään kansainvälisesti nykyistä uhatumman. Toisaalta se hankkisi jäsenyydellään erityisesti Yhdysvalloilta turvaa epätodennäköiseen Venäjän suoraan hyökkäykseen.
– Georgian kriisi kuitenkin osoitti, että Suomi voisi riskeerata itsensä ja tulla mukaan vedetyksi vastakkain asetteluihin Venäjän kanssa Nato-sitoumuksillaan toisessa päässä Eurooppaa.
Sheehan asettaa EU:n Suomen kannalta tärkeimmäksi toimintaympäristöksi.
– Suomi on todella vaikuttava EU-jäsen. Sen poliittiset taidot antavat sille enemmän vaikutusvaltaa kuin voisi odottaa pieneltä maalta. Suomi varmaan oppi nuo taidot toimiessaan Venäjä-karhun kanssa kylmänsodan aikaan.
– Jos Suomi päättää jäädä Naton ulkopuolelle, se voi silti EU-jäsenenä hahmotella ja toteuttaa tulevaa EU:n turvallisuuspolitiikkaa ja myös EU:n kautta saada äänensä kuuluviin Natossa.
Osoittaakseen turvallisuuspolitiikan monimutkaisuuden Sheehan sanoo, että puolueeton Suomi hyötyi aikoinaan Natosta.
– Kylmän sodan aikana Suomi hyötyi Natosta, joka teki Venäjästä varovaisemman. Tämä voi olla totta vielä tänäänkin. Venäjä ei varmaan halua uhata Suomea, kun sillä on tällaiset läheiset suhteet Natoon ja EU:n kautta niin monta Naton eurooppalaista jäsentä kumppaninaan.
uutiskirje 
