Onko johtajilla oikeus tapattaa kansalaisia oman vallanhimonsa vuoksi?
Kulttuuritalon Alppisalin näyttämöllä sotapomot uhittelevat toisilleen. Vallan merkkinä molempien hattuja koristaa töyhtö, toisella punainen, toisella vihreä. Yhtä naurettavia ovat molemmat.
Aluerajoja vedetään maalarinteipillä. Sulle – mulle – sulle – mulle.
– Sota on isojen miesten ja naisten hiekkalaatikkoleikki. Tragedia syntyy siitä, että maailmanvaltiaiden hiekkalaatikolla muoviukkeleiden sijaan murskaantuvat ihmiselämät, sanoo esityksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Hanna Ryti.
Sotatermistö on osa arkea, se on käytössä niin bisneksessä kuin urheilussakin.
Sota – absurdi tragedia -esityksen hiekkalaatikkoleikeissä ämpärit ovat isoja ja johtajien vastuuntunto kansalaisista pientä. Kuten johtajahahmo tirskauttaa tomaatin murskaksi kourassaan, murskautuvat sotakoneistossa niin kodit, kansat kuin kulttuuritkin.
Läpeensä naurettavaa olisi koko irvokas sodan peli, ellei kyse olisi juuri niistä; ihmishengistä, kärsimyksestä, perheistä ja kodeista.
Ei kai kukaan
sotaa halua?
Alppisalissa nähtävä produktio sai alkunsa Hanna Rytin korvien välissä kolme vuotta sitten, kun hän näki dokumentin ”Miksi me sodimme?”.
– Vaikka olin sitä ennenkin vastustanut voimakkaasti esimerkiksi Irakin sotaa ja osallistunut sitä vastustaviin mielenosoituksiin, jossain takaraivossa oli kuitenkin ajatus, ettei sotia voi estää. Että ne kuuluvat asiaan.
Dokumentti sai Rytin pohtimaan, kuinka suuri kuilu aukenee sotaretoriikan ja todellisten tapahtumien välille.
– Se sai tajuamaan, että sodat syttyvät siksi, ettei niitä haluta estää. Tai jopa, että sodat syttyvät, koska niiden halutaan syttyvän.
Rytin mielestä ei pidä paikkaansa, ettei kukaan halua sotaa. Jotkut haluavat, koska hyötyvät siitä taloudellisesti tai poliittisesti.
– Kansalaisille on valehdeltu ihan suoraan tai kerrottu osatotuuksia; puhuttu vähän sinne päin ja ohi totuudesta. Päämäärä on saada kansa sodan puolella keinoja kaihtamatta.
– Siitä näkökulmasta kun ryhtyi tarkastelemaan mitä tahansa sotia, johtajien puheet paljastuivat aivan absurdeiksi.
– Sodan takana on aina joku havittelemassa valtaa, rahaa, öljyä. Sodat ovat harvoin oikeasti kansakunnan asioita, niistä tehdään kansakunnan asioita.
Näistä ajatuksista oli vielä pitkä matka siihen, että Kulttuuritalolla kerrotaan nyt sodasta sanattoman teatterin ja sirkuksen keinoin.
Sotasirkuksen
irvokkaat temput
Ryti luki sotaa käsittelevää tieto- ja kaunokirjallisuutta ja mitä enemmän hän luki, sitä järjettömämmältä sota näytti. Samaan aikaan sota oli näkyvästi esillä suomalaisessa mediassa, kun sotiemme vuosipäivinä muisteltiin.
Sekalaisesta, keskenään ristiriitaisestakin sotamateriaalista nousi yksi ajatus ylitse muiden: Sota on käsittämätöntä ja irvokasta peliä.
Sirkuskoulun käynyt Ryti oli vuosia pyöritellyt ajatusta kertovasta nykysirkusesityksestä ja niin palat loksahtivat kohdalleen. Sirkuksen keinoin on hänen mielestään helppo kertoa sodasta.
– Rajan hakeminen siinä, kuinka paljon voi tehdä komiikkaa, on tosin ollut vaikeaa. Ettei traaginen puoli kärsi ja kaikki lipsahda nauruksi.
Toisille asioille on terveellistäkin nauraa. Kuten esityksen ääliömäisten johtajien aivoituksille.
George W. Bushin retoriikka kävisi Rytin mielestä Stand up – komiikasta ja Vladimir Putinin judovideo vitsistä. Lapsellinen uho on koomista, mutta nauru juuttuu kurkkuun, koska nämä miehet ovat maailmanvallan huipulla.
– Sodalla uhkailu on otettava tosissaan, tietenkin, koska kyse on ihmishengistä, sanoo Hanna Ryti.
– Silti karnevalisointi eli asioiden kääntäminen päälaelleen ja valtiaiden naurunalaiseksi tekeminen on tärkeää. Etteivät ne lopulta ole sen kummempia kuin hiekkalaatikolla tappelevat kolmevuotiaat.
Esityksen työstäminen on välillä ollut taiteilua hyvän ja huonon maun välillä.
– Miten voi raiskata ananaksen, niin että se on samaan aikaan kauheaa, mutta ei liian kauheaa.
Sota
keskuudessamme
Näyttämöllä poseerataan aseiden kanssa. Kävellään keikkuen catwalkilla konepistoolien kanssa. Kiemurrellaan kuin stripparit. Aseet ovat muodikkaita, ja seksikkäitä.
Suomessakin järjestetään ase- ja turvallisuusmessuja, tulee mieleen esiintyjien patsastellessa pyssyjensä kanssa.
Asekauppias taluttaa muita kravateista. Pitää kuristusotteessaan kuin aseteollisuus suurvaltoja.
– Koska asekauppa on hyväksytty, kyllä se kertoo että myös sota on hyväksyttyä, sanoo Hanna Ryti, ja muistuttaa Suomenkin myyvän aseita.
– Niin kauan kuin myy jollekin aseita, ei voi vetäytyä vastuusta. Laillinen asekauppa edistää myös laitonta asekauppaa.
Eivätkä sota ja aseet pysy lestissään, ne näkyvät Rytin mielestä kaikkialla. Sotatermistö on osa arkea, se on käytössä niin bisneksessä kuin urheilussakin. Elokuvat ja videopelit näyttävät sotaa ja maastokuvio tulee muotiin yhä uudestaan ja uudestaan.
Mainoksissa julistetaan sota milloin ikääntymistä ja ryppyjä, milloin katkeilevia hiuksia vastaan ja räjäytetään lika pois.
Homopommi ja
muita kummallisuuksia
– Hyvät kansalaiset, nyt tuli sota taas.
Näin aloittaa esityksessä presidentin puoliso Gerda Ryti radiopuheensa, jossa kehottaa kansalaisia rukoilemaan ja ihmiskuntaa uhrautumaan, jotta ihmiskunta pelastuisi.
Näitä kummallisuuksia on sota täynnä. Hävittäjälentäjä rukoilee suojelusenkeleitä pommitusmatkoilleen ja uskoo siksi selviävänsä hengissä. Suojelusenkeleitä rukoillaan myös suojaamaan pommituksilta.
Ihmiset rukoilevat siis samalta Jumalalta tai samoilta enkeleiltä suojelusta pommittajalle ja pommittajan kohteille.
Pari vuotta sitten uutisoitiin Yhdysvaltojen puolustusministeriön suunnitelleen 1990-luvulla ”homopommia”, joka muuttaisi vihollissotilaat homoseksuaaleiksi.
Ilmavoimien laboratorio Texasissa suunnitteli kehittävänsä kaasuaseen, jonka kemikaalit saisivat vihollissotilaat ihastumaan silmittömästi toisiinsa. Tällöin yksiköt eivät voisi jatkaa tehokasta taistelua.
Jaa-a. Vaikea sanoa pitäisikö tällaiselle itkeä vai nauraa.
Vai pyytää enkeleiltä suojelusta.
Sota – absurdi tragedia Kulttuuritalon Alppisalissa 13.12 saakka. Lippuvaraukset sota.absurditragedia@gmail.com tai 0405037934. Esitystä ymmärtääkseen ei tarvitse ymmärtää suomea. Eikä teatteria.
uutiskirje 
