Minulla on paikka Guggenheim-museolle, ja Yhdysvaltojen entinen Helsingin-suurlähettiläs Bruce Oreck pitäisi siitä.
Mutta aloitetaan liito-oravista, koska niistä pitävät kaikki.
Saatan liioitella monessakin asiassa, mutta monen ensimmäinen mielikuva metsiemme uhanalaisista liito-oravista on joko rakennushankkeet torpedoiva ilmapaholainen tai vanhojen metsien ainoa suoja avohakkuita vastaan.
Lentopommien deaktivoidut rungot voidaan museoida herkkyydellä uusien rakennelmien läheisyyteen.
Helsingin liito-oravakanta on ilahduttavasti kasvanut. Ne ovat papanoineet kahdessa vuodessa umpeen ainakin Keskuspuiston, jossa niiden elinpiirien määrä on peräti viisinkertaistunut 25:een.
Koska Helsingin kaupungintalolle ei johda Keskuspuistosta vihersormea, liito-orava ei valitettavasti pääse Aleksanterinkatua pitkin vierailulle kaupungin päättäviin elimiin. Tältä osin kirjoitukseni otsikko antaa väärää informaatiota, ja olen siitä surullinen.
Sinänsä liito-orava ei enää pelkää liikennettä, ihmisiä tai koiria, mutta ruokansa ne vielä haluavat metsästä.
Liito-orava on vähän niin kuin ihminen ennen.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisun 7/2016 (PDF) sivun 32 kartasta ilmenee, että liito-oravat ovat ulottaneet elinpiirinsä liki Malmin lentoasemalle, Sepänmäen länsirinteen haavikkoon. Lentoasema korvataan pian asunnoilla, koska Helsinki tarvitsee asuntoja.
Lupasin kertoa, minne Guggenheimin voisi rakentaa, mutta olen ensin pahoillani kahdesta asiasta. Ensimmäinen on se, että me suomalaiset emme osaa ottaa vastaan rohkeita ideoita. Toinen, että Guggenheimille on jo osoitettu ilmainen tontti.
Yhdysvaltojen entinen suurlähettiläs Bruce Oreck (haluan lihavoida hänen nimensä kahteen kertaan) on Helsinkiin asetuttuaan antanut meille monia niin upeita neuvoja, että edes yksi niistä olisi hyvä toteuttaa.
Oreck sanoi Suomen Kuvalehden suurelle Guggenheim-selvitykselle vuonna 2014:
– Museon voisi rakentaa meren alle. Se olisi harvinaislaatuinen mahdollisuus.
Koska meren alle rakentaminen on kuitenkin haasteellista (Suomen Kuvalehdelle selvityksen kirjoittanut toimittaja Axa Sorjanen kutsui ajatusta ”mielikuvitukselliseksi”), on upeaa, että Helsingillä on muitakin voimavaroja kuin meri.
Guggenheim-museon voi nimittäin rakentaa Malmille tulevan uuden asuinalueen monikymmenmetrisen savipohjan alle. Sen lisäksi, että uusi museo tällä tavoin konkreettisesti tukee uutta helsinkiläistä asutusta muodostaen tukevan rakennuspohjan uuden puutarhakaupunginosan luontevalle keskustalle, ehdotus on Bruce Oreckin (anteeksi…) innovatiivisen vision kaltainen mutta toteutuskelpoinen.
Savi voitaisiin valaista maan alla, ja kosteikkoon toteutettaisiin siten Oreckin visioima vedenalainen galleria savensisäisenä. Yksi kosteikkoon vettä antavista lähteistä voitaisiin etsiä, ja siitä voitaisiin johtaa putki purskuttamaan vettä Guggenheimin liejuista ikkunaa vasten. Suomen kuva sisältäpäin!
Jos savesta löytyy toisen maailmansodan aikaisia lentopommeja, kun museon perustusallasta rakennetaan kosteikkoon, pommien deaktivoidut rungot voidaan museoida herkkyydellä uusien rakennelmien läheisyyteen.
Tämä ei ole hullua! Esimerkiksi Norja suunnittelee rannikoilleen vedenalaisia kelluvia moottoriteitä, jotka roikkuvat ponttooneista. Savinen Guggenheim olisi ehtaa Suomea.
Lähetän ehdotukseni ”Sukellusvene-Guggenheim” Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnalle vapaasti hyödynnettäväksi tällä näppäimen painalluksella.
uutiskirje 
