Yle julkaisi jokin aika sitten nettisivuillaan pienen jutun, joka jo pian katosi uutisvirtaan. Sen mukaan Saksan ulkomaantiedustelu BND on salakuunnellut aivan viime vuosina suomalaisten puhelin- ja tietoliikennelinjoja yhdessä Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n kanssa.
Tietovuotaja Edward Snowden paljasti, että juuri NSA pitää yllä seurantajärjestelmää, joka yrittää siivilöidä käytännössä kaiken globaalin tietoliikenteen.
Supossa asiaa ei suuremmin ihmetelty. Saksahan on kaveri. Sitä paitsi Saksassa on jo mietitty Suomelle roolia tulevassa tiedusteluyhteistyössä.
Eurooppaan palanneen vastakkainasettelun ilmapiirissä on yhä enemmän kysyntää tiedoille Venäjästä.
Nyt tiedusteluviranomaiset myös Suomessa tahtovat venyttää valtuuksiaan. Asialla ovat sekä suojelupoliisi että puolustusvoimissa toimiva sotilastiedustelu. Perusajatuksena viranomaisilla on päästä kiinni laajasti kaikkeen verkossa kulkevaan tietoliikenteeseen.
Se ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Isoimman esteen muodostaa Suomen perustuslaki, jonka 10. pykälä määrää, että ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”.
Sama pykälä toteaa, että lailla voidaan säätää ”välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana”.
Siksi supon ja sotilaiden tavoite onkin murtaa Suomen perustuslaki.
Viestintäsalaisuuteen poikkeus
Asian valmistelu käynnistyi jo edellisen hallituksen aikana, ja sitä on jatkettu pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kaudella kolmessa työryhmässä, jotka toimivat sisä-, puolustus- ja oikeusministeriössä.
Juuri oikeusministeriö julkisti lokakuussa linjaukset, joiden mukaan perustuslakia muutetaan. Perustuslain 10. pykälään lisättäisiin näin uusi poikkeus, jonka mukaan ihmisten viestintäsalaisuus voitaisiin murtaa ”tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta”.
Sotilaallisten tekijöiden lisäksi kansallista turvallisuutta voisivat uhata muun muassa terrorismi, väkivaltainen radikalismi tai ulkomaiset tiedustelupalvelut. Myös ”laajamittaisen Suomeen kohdistuvan maahanmuuton ohjaaminen” määritellään uhaksi.
Pääsy kotimaisiin viesteihin
Teknisesti tietoliikenteen seuraaminen ei olisi vaikeaa.
Viranomaiskaavailuissa urkinnalle asetettaisiin tietyt hakuehdot, jotka voisivat olla esimerkiksi älypuhelimien ja tietokoneiden yksilöintitietoja sekä informaatiota siitä, missä ja milloin niitä on käytetty. Teleyritykset määrättäisiin osoittamaan viranomaisille liityntäpisteet, joista verkkoliikennettä voidaan seurata.
Tietosuojakeinoksi esitetään, että kansalliseen turvallisuuteen liittymätön tieto hävitettäisiin heti, kun se on tällaiseksi havaittu. Samalla kuitenkin viranomaiset saisivat pääsyn kaikkeen tietoliikenteeseen, sillä jonkun pitää tehdä havainto siitä, mikä viesteistä ei kuulu seurannan kohteisiin.
Viranomaiset korostavat, että vain ulkomaanliikennettä valvottaisiin.
Todellisuudessa kotimaisen ja ulkomaisen tietoliikenteen erottaminen on mahdotonta, sillä esimerkiksi suomalaisten keskenään vaihtamat Facebook- tai Gmail-viestit kulkevat aina maan rajan yli.
Oikeusministeriön työryhmä myöntääkin, että uusia toimivaltuuksia on mahdoton kohdistaa niin, ”ettei olisi vaaraa viranomaisten tilapäisestä pääsystä yksittäisten, tiedustelutehtäviin liittymättömien henkilöiden viestintää koskeviin tietoihin”.
”Tehotonta, haitallista”
Vaikka poliittinen paine viranomaisvaltuuksien lisäämiselle on kova, ei valtionhallinto suinkaan ole yksimielinen asiasta
Vähälle huomiolle julkisuudessa on jäänyt liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) lähes murhaava lausunto, jonka se jätti viime hallituskaudella puolustusministeriön tiedustelulakimietintöön.
Kritiikin kärki on se, ettei verkkovalvonnan tehokkuutta ole todistettu eikä minkäänlaisia vaihtoehtoja sille ole punnittu. LVM katsoo, että isot harppaukset erilaisten salausohjelmien käytössä ja tietoliikenteen määrän valtava kasvu tekevät verkon seulomisesta erittäin vaikeaa.
Ministeriö summaa, että esitys on tehoton ja suorastaan haitallinen viestinnän luottamukselle. On hyvin epätodennäköistä, että Suomen turvallisuutta tai sotilaallisia uhkia koskeva informaatio kulkisi ilman suojaa sellaisissa verkoissa, jotka halutaan nyt avata viranomaisille.
Samalla ministeriö kuitenkin katsoo, että salaisen tiedustelun edellytyksiä pitää parantaa.
Murtautumiskohteita voisivat olla esimerkiksi muiden maiden sotilaalliset johtamisjärjestelmät. Silloin voitaisiin olla ajan hermolla, mikäli jossain haudotaan Suomen uhkaamista.
Vaikka maan hallitus ja liikenneministeri ovat vaihtuneet, vahvistetaan LVM:stä Kansan Uutisille, että sen painotukset asian suhteen ovat ennallaan.
Venäjästä Suomen erityisalue
Lukuisissa taustakeskusteluissa turvallisuusviranomaisten edustajat sanovat, että valtuuksia tarvitaan nimenomaan terrorismin torjuntaan, vaikka lähes samaan hengenvetoon todetaan terroriuhan olevan Suomessa matala.
Todellinen ilmansuunta saattaakin olla muualla.
Tiedustelupalveluiden yhteistyö perustuu paljon vaihtokauppaan, jolloin saadakseen on myös pakko antaa. Suomalaisilla on nykyään vain vähän pelimerkkejä tässä vaihtokaupassa.
Eurooppaan palanneen vastakkainasettelun ilmapiirissä EU- ja Nato-maissa on yhä enemmän kysyntää Venäjää koskevalle tiedolle.
Näin asia nähdään myös Suomen tietoliikennettä salakuunnelleessa Saksassa.
Snowden-paljastusten jälkeen maan liittopäiville perustettiin erityinen komitea pöyhimään skandaalia. Sen puheenjohtaja, liittokansleri Angela Merkelin CDU-puolueen kansanedustaja Patrick Sensburg, katsoo, että Suomella on erityinen geostrateginen rooli.
– Esimerkiksi Baltian maissa asuvien oligarkkien ja Venäjän valtaapitävien välinen kommunikaatio voisi olla Suomen erityistiedustelualuetta, Sensburg suunnitteli EU-yhteistyötä viime vuoden lopulla Ulkopolitiikka-lehden haastattelussa.
Li Andersson: Ei massavalvonnalle
Hallitus hakee poliittista selkänojaa tiedustelulainsäädännön muutoksille parlamentaarisen seurantaryhmän kautta.
Keskustan kansanedustajan Tapani Töllin johtamassa ryhmässä on kansanedustajia kaikista eduskuntapuolueista. Vasemmistoliittoa edustaa puolueen puheenjohtaja Li Andersson, varajäsen on kansanedustaja Markus Mustajärvi.
Andersson katsoo, että Suomessa tarvitaan nykyistä tarkempaa sääntelyä tiedustelulle, sillä nykyisin säännöksiä ei käytännössä ole.
– Se ei kuitenkaan saa johtaa minkäänlaiseen tietoliikenteen massavalvontaan. Siihen liittyy selviä ongelmia perusoikeuksien kannalta.
Andersson suhtautuu epäillen myös tiedusteluviranomaisten tavoitteeseen muuttaa perustuslakia viestinnän yksityisyyden osalta.
– Pidän tätä jo lähtökohtaisesti ongelmallisena. Se liittyy keskeisiin perustuslain suojaamiin kansalaisten oikeuksiin.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja ei usko, että kansalaisten tietoliikenteen yhä suurempi avaaminen on edes tehokas keino Suomen turvallisuusuhkien torjumiseen.
– Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus tai vakoilu tuskin tapahtuu nykyisin puhelinten tai normaalien nettiyhteyksien kautta.
lehti 