Donald Trump ilmoitti jo viime maaliskuussa, että hänen ensimmäinen tehtävänsä Yhdysvaltain presidenttinä on perua Iranin ydinsopimus. Se, miten asiassa edetään, kertoo myös Trumpin suhtautumisesta Yhdysvaltain Nato-liittolaisiin.
Tammikuussa 2016 voimaan tulleen ydinsopimuksen allekirjoittivat Iranin ja Yhdysvaltojen lisäksi Ranska, Saksa, Britannia, Venäjä ja Kiina. Sopimuksella halutaan pitää Iran aina vähintään vuoden päässä ydinaseen valmistamisesta ja palkita se lieventämällä talouspakotteita asteittain.
Vaikka monet republikaanit ovat puhuneet Iran-sopimusta vastaan, kaikki eivät ehkä ajatelleet, että seuraava presidentti voi lähteä oikeasti purkamaan sitä.
Republikaanipuolue on sopimuksen hyväksymisen jälkeen toistuvasti esittänyt yksipuolisia pakotteita Irania vastaan.
Rajuja vaikutuksia
Sopimuksen purkaminen heikentäisi Yhdysvaltain suhteita Iraniin, mahdollistaisi uraanin rikastamisen aloittamisen uudelleen Iranissa ja vaikeuttaisi taistelua islamistista Isis-järjestöä vastaan Irakissa ja Syyriassa. Se myös lisäisi epävakautta Afganistanissa.
Sopimuksen puolustajien mukaan luvassa on vielä isompaa tuhoa Yhdysvaltain luottamuksellisille suhteille sopimuksen muihin allekirjoittajiin. Iran sitoutui pidättymään asekelpoisen uraanin valmistuksesta ennen kaikkea päästäkseen talouspakotteista, jotka vaikeuttivat sen kauppasuhteita Euroopan maihin ja asiointia eurooppalaisten pankkien kanssa.
Yhdysvaltojen ja Iranin välinen suora kauppa jäi sopimuksen jälkeenkin pitkälti pakotteiden piiriin.
Turvatakuut romukoppaan?
Hyvät ja luottamukselliset suhteet Nato-liittolaisiin ovat olleet Yhdysvaltain politiikan keskiössä siitä asti, kun puolustusliitto perustettiin 1949. Trump on kuitenkin vihjannut, ettei vanhoilla liittolaissuhteilla Euroopassa ja Aasiassa ole hänelle suurta merkitystä. Hän on kyseenalaistanut turvatakuiden jatkamisen, elleivät liittolaiset ole valmiita maksamaan lisää.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg joutuikin onnittelupuheessaan muistuttamaan Trumpille, että Nato-maiden lupaus puolustaa toisiaan on sitova eikä siitä voi luistaa.
Jos Trump aikoo toisissaan irrottautua Natosta, suljettujen ovien takana alkaa kova vääntö jäsenmaiden maksuista ja sotilaallisesta panostuksesta. Iran-sopimuksen kohtalo paljastaa suoremmin Trumpin suhtautumisen transatlanttiseen yhteistyöhön.
Kovaa lobbausta Irania vastaan
Paineita sopimuksen irtisanomiseen on. Trumpin suurin yksittäinen tukija, kasinomiljardööri Sheldon Adelson kuuluu Iran-sopimuksen jyrkkiin vastustajiin. Hän rahoitti sopimuksen vastustajien toimintaa neuvottelujen aikana ja ehdotti ydinhyökkäystä Iraniin.
Trumpin hallituksen ulkoministeriksi veikattu edustajainhuoneen entinen puhemies Newt Gingrich on ehdottanut Iran-sopimuksen repimistä 20. tammikuuta, jolloin Trump astuu virkaan. Hän sai Adelsonilta 15 miljoonaa dollaria pyrkiessään republikaanien presidenttiehdokkaaksi vuonna 2012. Sopimusta vastaan on puhunut myös toinen ulkoministeriehdokas John Bolton.
Adelsonin avokätisyydestä on nauttinut myös republikaanipuolue, joka on sopimuksen hyväksymisen jälkeen toistuvasti esittänyt yksipuolisia pakotteita Irania vastaan. Vaikka Trump ei itse tarttuisi ensi töikseen Iran-sopimukseen, republikaanit nostavat varmasti asian esille kongressissa, jolloin Trumpin on otettava asiaan kantaa.
Jos Trump repii Iran-sopimuksen, se murentaa Yhdysvaltain suhteita sen läheisimpiin eurooppalaisiin ja aasialaisiin liittolaisiin, joista monet ovat jo ehtineet solmia kaupallisia suhteita Iraniin.
uutiskirje 
