Kaksi naista palaa intoillen kauppareissulta kotiin: kerrankin saadaan tarpeeksi pötyä pöytään. Kauppakassit pullottavat ruokaa, eikä rahapussi ole keventynyt lainkaan.
Helsingin kaupunginteatterissa on esitetty tänä syksynä Dario Fon farssiklassikkoa Ei makseta, ei makseta!, jossa Eija Vilpas ja Kaisa Leppänen näyttelevät työläisnaisia, jotka ottavat kauppojen hinnoittelun omiin käsiinsä. Ryhmä ruoan kalleuteen kimpaantuneita naisia oli yhdistynyt sosiaalisen median kautta iskuryhmäksi, joka poistui kaupasta maksamatta hankinnoistaan.
Perheenemäntien riemu haihtuu pian hermoja koettelevaksi piiloleikiksi tunnollisia aviomiehiä ja poliisia harhauttaessa. Näytelmän taustalla on tositarina vuonna 1974 tapahtuneesta italialaisten työläisten protestista. Aihe saa miettimään, olisiko myös aikamme Suomessa kipinää ruoanostajien hintakapinaan.
Ruoka tarjoaa konkreettisen tavan vaikuttaa valintojen kautta niin omaan talouteen kuin globaaliin elintarviketeollisuuteen.
Ruoka Suomessa Euroopan kalleimpia
Ruoan hinta Suomessa on Euroopan seitsemänneksi kallein Tilastokeskuksen viimeisimmän hintavertailun mukaan. Näin on yhä, vaikka Suomi hyötyikin EU-jäsenyydestä: ruoan hinta laski ensimmäisenä jäsenyysvuotena 1995 jopa 11 prosenttia.
Ruoan hinta on vuoden 2009 lopun jälkeen sahannut alas ja ylös arvonlisäveron sekä makeis- ja virvoitusjuomien veron vaihteluiden takia. Kaksi vuotta sitten suunta taas muuttui, ja vuonna 2015 ruoan hinta Suomessa laski parin prosentin verran. Syynä laskuun olivat muutokset kansainvälisillä ruokamarkkinoilla ja pysähtynyt Venäjän-kauppa, mikä on aiheuttanut erityisesti lihan ja maito- ja viljatuotteiden ylitarjontaa Suomessa.
– Hintojen lasku jatkuu vielä vuoden 2017 alkuun, kun makeisvero poistuu. Sen jälkeen hinnat alkavat vähitellen nousta ennusteiden mukaan, kertoo tutkija Ari Peltoniemi Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta.
Arvonlisävero nostaa ruoan hintoja
Suomessa ostettu ruoka maksaa yhä enemmän kuin useissa muissa EU-maissa, sillä 14 prosentin arvonlisävero on EU15-maiden toiseksi korkein. Vuonna 2015 ruoka oli Suomessa neljänneksi kalleinta EU-maista, vaikka käynnissä onkin ollut kauppaketjujen hintakilpailu.
– Hintojen halpuutus ei ole juurikaan kohdistunut vihanneksiin ja muihin terveellisinä pidettyihin tuotteisiin. Voi miettiä, vääristääkö hintakilpailu ruokailutottumuksia terveellisyyden kustannuksella, Peltoniemi sanoo.
Kun kuluttajien ostovoima on taantuman takia heikentynyt, ruoan hintataso koettelee etenkin alempien tuloryhmien kuluttajia. Siinä missä suomalaisen keskivertokuluttajan tuloista menee elintarvikkeisiin ja juomiin tällä hetkellä 12–13 prosenttia, alemmissa tuloluokissa vastaava osuus on jopa 20 prosenttia.
Neljännes tuloista on summa, joka aiheuttaa jo huolta ostoskuittien ynnääjälle. Olisiko tässä aineksia Ei makseta, ei makseta! -näytelmän kaltaiseen tempaukseen?
Voiko ruoka olla edullista ja ravitsevaa?
Syksyn aikana Suomessa on seurattu ihmiskoetta nimeltä Syyskuun halparuokalaiset. Kyseessä oli hyvinvointialalla toimivan Funky Fit -yrityksen perustama haaste, jossa kokeiltiin, onko mahdollista syödä terveellisesti niin, että koko päivän ruoat maksaisivat vain 3,50 euroa henkeä kohden.
– Kokeilu lähti liikkeelle erään asiakkaamme tarpeesta saada tietoa terveellisestä ja edullisesta ruoasta. Perustimme aiheesta Facebook-sivun, joka lähti kasvamaan yhteisölliseksi haasteeksi sosiaalisessa mediassa lumipalloefektin lailla, kertoo hyvinvointivalmentaja Essi Määttä.
Haasteen Facebook-ryhmässä on mukana noin 6 000 osallistujaa, ja asiasta eri tavoilla kiinnostuneita somettajia on jopa 41 000. Ryhmässä ei seurattu, kuinka moni todella eli koko syyskuun 105 euron ruokakuluilla, mutta ryhmäläisten lähettämät reseptit, ruokakuvat ja keskustelut osoittivat, että haasteeseen paneuduttiin tosissaan.
3,50 euron summan oli määrä kattaa yhden henkilön kaikki päivittäiset ruokakulut. Essi Määtän perhe lähes onnistui tavoitteessaan, mutta lopulta budjetti ylittyi 6,90 eurolla, kun Määtän mies lipesi ostamaan pähkinöitä ja rusinoita. Funky Fitin toisen valmentajan, Sari Riton, budjetti sen sijaan alittui.
– Olen vähävaraisesta perheestä ja tottunut tulemaan toimeen pienemmälläkin ruokabudjetilla. Silti on haastavaa syödä edullisesti ja samalla terveellisesti, toteaa Määttä.
Suunnittelua ja jatkojalostusta
Kokeilu osoitti, että terveellinen ja edullinen ruokavalio vaatii aikaa ja taitotietoa. Viikkomenun suunnittelu ja ostoslistojen laatiminen ennen kauppareissua ovat ehdoton edellytys niukan budjetin toteuttamiselle.
Määttä laati terveellisten ruoka-ainesten hinnoista taulukon. Ainesten jatkojalostettavuus oli keskeinen ruokien valintaperuste, ja sesongissa olleet juurekset pääsivät oikeuksiinsa. Esimerkiksi porkkanasta saattoi tehdä ensin kasvispihvejä ja seuraavana päivänä pyrettä ja sosekeittoa tai käyttää lettutaikinaan ja sämpylöihin.
Lihaa ja kalaa menuun valikoitui vähän. Lihatuotteista ainoastaan isona eränä ostettu jauheliha oli tarpeeksi edullista, ja kaloista hintakriteerit täyttivät vain tonnikala ja silakka.
Lihan ja ja kalan kalleuden vuoksi proteiinin vähäinen saatavuus on uhkana edullisessa ruokavaliossa, ja siksi kasviproteiinien käyttö nousee arvoonsa. Osoittautui, että linssit, pavut, kikherne ja kvinoa ovat edullisia proteiininlähteitä, mutta niitä ei osata hyödyntää Suomessa tarpeeksi. Reseptit linssikeittoihin, papupihveihin ja kikhernetahnoihin olivat kysyttyjä haasteryhmässä.
Ruoka on tapa vaikuttaa
Haasteen suosio yllätti perustajat. Se osoittaa, että monet haluavat vähentää ruokakulujaan ja hävikkiruoan määrää. Osallistujien motiivina saattoivat olla myös työttömyyden aiheuttama rahapula ja säästötarpeet.
Taantuma ei kuitenkaan ollut ainoa syy nuukailuun, vaan monia innosti kampanjan yhteisöllisyys sekä välitön jakamisen ja palautteen mahdollisuus.
– Ruoka tarjoaa konkreettisen tavan vaikuttaa valintojen kautta niin omaan talouteen kuin globaaliin elintarviketeollisuuteen, arvioi ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.
Sosiaalinen media on ilmiömäinen tiedotuskanava henkilötason vaikuttamiselle.
– Sosiaalisessa mediassa leviävät haasteet ovat kuin arjen laboratorioita, joissa ajankohtaisia ilmiöitä voi kokeilla pienellä riskillä. Jos haaste ei sovikaan elämänmenoon, kokeilu on pian ohi, Mäkelä sanoo.
Heijastuuko eriarvoisuus lautaselle?
Nykyajalle on tyypillistä, että ruokaan liittyy monia erilaisia ilmiöitä, ja toisaalta sekä kasvisten että lihan kulutus on nousussa. Mäkelä onkin huolestunut siitä, tapahtuuko ruokavalintojen kautta ihmisten eriarvoistumista, kun tiedostavat terveysihmiset erottautuvat halvan ja epäterveellisen ruoan kuluttajista.
– Ruoalla on paljon symboliarvoa. Se on osa identiteettiämme ja tuottaa myös kulttuurisia törmäyksiä globaalissa maailmassa, Mäkelä sanoo.
Essi Määttä on huomannut, että monilla on taipumus ostaa ruoan kautta turvallisuuden tunnetta.
– Rajoitetun budjetin ansiosta aiemmin lähes tyhjältä näyttänyt ruokakaappi tuntuu nyt tarjoavan monia mahdollisuuksia ruokalautaselle.
Syyskuun halparuokalaiset -ryhmän kokeilut jatkuvat. Enää hintakapinoissa ei tarvitse mennä farssin asteelle Dario Fon näytelmän tapaan, vaan yhteisöllisyys voimaannuttaa ennakkoluulottomia kokeilijoita.
uutiskirje 
