Kysymys pääministeri Juha Sipilän mahdollisesta jääviydestä Terrafamen rahoituksessa olisi saanut rauhassa jäädä odottamaan oikeusasiamiehen kantaa, ellei Sipilä harkitsemattomalla käytöksellään olisi aiheuttanut päivästä toiseen jatkunutta otsikoiden virtaa.
Tapaus Sipilä, Terrafame ja Katera Steel nosti esiin paljon isomman ongelman kuin se, mistä uutisointi alkoi. Sipilän pillastuminen Yleisradiolle paljasti, ettei kaikki ole kunnossa kansan rahoittamassa mediayhtiössä.
Yleisradio on taipunut useita kertoja pääministerin painostuksen edessä. Maaliskuussa Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen kielsi Sipilän vakuutuskuoren käsittelyn muissa kuin uutisjutuissa tämän ärähdettyä MOT-ohjelmasta (HS 2.12.).
Terrafame-jupakan aikana Ylessä estettiin aivan normaalienkin jatkouutisten tekeminen, kuten oikeusoppineiden arviot jääviyskysymyksestä.
Teatteriohjaaja Susanna Kuparisen esiintyminen Pressiklubissa kyseenalaistettiin tämän Eduskunta 3 -näytelmän takia, jonka Yle esitti kokonaan.
Jo ennen Sipilän aikaa Ylellä määräaikaisena toimittajana työskennellyt Jaana Kivi kohtasi painostusta Ylen sisältä kirjoittaessaan kriittisesti silloisen ulkoministeri Alexander Stubbin suosimasta Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä investointi- ja kauppasopimuksesta (TTIP). Asiasta kerrotaan Pontus Purokurun ja Emilia Kukkalan kirjassa Luokkavallan vahtikoirat, jonka Jaana Kiveä koskeva osuus on luettavissa myös Kansan Uutisten Toimittaja testaa -blogista.
Varjon Ylen nykyisen toiminnan ylle luo myös yhtiöstä yllättäen lähtenyt kokenut politiikan toimittaja Pekka Ervasti, jonka mukaan ”juttuja on hyllytetty ja sensuroitu ja toimittajille on annettu varoituksia erityisesti tämän hallituksen aikana” (Maaseudun Tulevaisuus 1.12.).
Olemme siirtyneet täysin uuteen mediamaisemaan, jossa uutista muistuttavilla valheilla tehdään rahaa ja/tai vaikutetaan politiikkaan. Suomessa lajin lippulaiva MV-lehti on tökerö, mutta senkin keksimiä juttuja levitetään tuhansittain. Maailmalla ammattitaitoisempi valemedia voi saada enemmän huomiota kuin perinteinen, jota tuotetaan journalistisin kriteerein.
Kun totuuden ja valheen, luotettavuuden ja satuilun välinen raja hämärtyy, on perinteisen median oltava vieläkin tarkempi omissa toimissaan. Varsinkaan yleisradioyhtiöillä ei ole varaa menettää luotettavuuttaan, mutta Yle on astunut harmaalle alueelle, josta sen on nopeasti palattava takaisin.
Ylen rahoitus on nykyään poliitikkojen käsissä ja hallituksessa on erityisen vihamielisesti siihen suhtautuva puolue. Tämä on voinut johtaa ylireagointiin, jota ei voi hyväksyä. Tarvitsemme riippumattoman ja kriittisen Ylen vaikka se sitten johtaisi pääministerillisiin kiukkupuuskiin.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
