”Väärin maksetut palkat on iso murhe”

Äänekosken rakennustyömaa on Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi. Työmaa onkin todella iso. Alueella toimii noin 1 300 yritystä, joissa työskentelee 3 000 ihmistä. Harlamow on heidän kaikkien pääluottamusmies.

Harlamow on valittu tehtäväänsä poikkeuksellisesti Rakennusliiton aluejärjestössä. Menettely on samanlainen kuin toisella jättimäisellä työmaalla Olkiluodossa.

– Suurissa kohteissa toimitaan näin, sovitaan rakennuttajan kanssa työntekijöiden edunvalvonnasta ja siihen liittyvästä tiedonsaantioikeudesta. Työmaalla edustettuina olevien keskeisten ammattiliittojen Rakennusliiton, Metalliliiton ja Sähköliiton johdossa puolestaan on sovittu, mistä liitosta pääluottamusmies nimetään, Harlamow selvittää.

Sopivan henkilön etsi aikanaan Rakennusliiton Keski-Suomen aluejärjestön aluetoimitsija. Päätöksen nuiji aluejärjestön hallitus.

– Syy tähän valintatapaan on siinä, että työmaalla toimii niin monta yritystä ja koska työmaa on hyvin monikulttuurinen ja monialainen. Lisäksi yksittäisen yrityksen työskentelyoikeus työmaalla voi olla niin lyhyt, että jos tämmöisestä yrityksestä valittaisiin pääluottamusmies, hänellä ei olisi mandaattia työkohteessa sen jälkeen, kun yritys on lähtenyt työmaalta, Harlamow selvittää.

Alun alkaen oli tarkoitus että pääluottamusmies vaihtuu, kun työmaa etenee rakentamisesta asennustyömaaksi. Mutta ammattiliitot eivät halunneetkaan vaihtaa pääluottoa.

– Sanoivat minulle, että hoida homma loppuun, Harlamow kertoo.

Töitä työmaalla on paiskittu jo parisen vuotta. Vuoden päästä biotuotetehtaan on määrä valmistua.

30 työehtosopimusta valvottavana

Harlamow on muurari ammatiltaan. Hänen palkkansa maksaa Graniittirakennus Kallio, joka toimii tilaajan yhtenä suorana urakoitsijana. Biotuotetehtaalla muut tekevät muuraustyöt ja päätoiminen luottamusmies on keskittynyt edunvalvontaan. Se onkin ollut vaativa tehtävä, johon valmistautuminen vei Harlamowilta ensimmäisen puoli vuotta.

– Kun organisaatio on näin iso, oli paljon uutta asiaa, joka piti opiskella. Silloin viikossa ei tuntunut olevan kuin maanantai ja perjantai, Harlamow kertoo ja jatkaa, että harmaita hiuksia ja vähän partaakin on tullut, mutta samalla on kehittynyt rutiini siitä, mihin kannattaa fokus keskittää.

Edunvalvonta ei onnistu, jos ei hallitse asioita. Harlamow sanoo, että työlainsäädännön lisäksi pitää hallita 30 työehtosopimusta, joita työmaalla noudatetaan.

– Toki niistä tesseistä soittelen paljon tuttavapiirille, että miten tämä ja tämä nyt meneekään, hän lisää.

Sillä sen, mitä pääluottamusmies esittää työnantajalle, pitää tietysti olla tarkoin harkittua.

– On mietittävä, miten esität sille suuryrityksen lakimiehelle, että jos ette tee näin, niin sitten pistetään työt seis teidän osalta. Tämmöisessä tilanteessa ei voi hirveästi esittää vääriä perusteita, kun lakimies voi heittää heti, että teillä ei ole tähän tulkintaoikeutta, Harlamow kuvaa mahdollisia eteen tulevia tilanteita.

Töitä piisaa

Työmaalla urakoivista yrityksistä ulkomaalaisia on noin 400. Työntekijöistä noin puolet eli lähes 1 500 on ulkomaalaisia. Harlamow selvittää kaikki työntekijöiltä tulevat kyselyt väärin maksetuista palkoista. Ja niitä on riittänyt ulkomaalaisissa yrityksissä.

Harlamow pyrkii myös ennaltaehkäisemään palkka- ja muita epäselvyyksiä neuvottelemalla niin rakennuttajan kuin yritystenkin kanssa.

– Kun ei pelata urakoiden ketjutuksilla, työntekijöiden palkanmaksu on varmempaa, Harlamow sanoo ja kertoo että varsinkin tehtaan rakentamisvaiheessa ketjutusta on suitsittu melkoisestikin sopimalla asiasta Metsä Groupin kanssa. Asennusvaiheessa linja ei ole ollut ihan yhtä tiukka.

Talousrikollisuutta on Harlamowin mukaan saatu kuriin tilaajan aktiivisuudella. Hiukkasen asiassa on hänen omatkin sormensa pelissä. Harlamow kertoo käyneensä tilaajan kanssa keskusteluja moraalista tyyliin ”onko oikein ottaa työmaalle tämmöisen taustan omaavaa yritystä”.

– Isosta kohteesta löytyy aina sekä hyviä että huonoja yrityksiä, Harlamow lisää.

Huonojen yritysten vuoksi pääluottamusmiehen yhteistyökenttä onkin varsin laaja. Siihen kuuluu ulkomaalaisvalvontaa, poliisia, verottajaa.

– Minä olen yleensä se, joka toimittaa talousrikossyytettä koskevan tutkintapyynnön.

Kun palkanmaksussa ilmeneviä puutteita selvitetään, törmätään nopeasti työehtojen lisäksi myös verotuskysymyksiin.

Verotus paljastaa

Palkka on tietysti se tärkein edunvalvonnan peruste. Kun se maksetaan väärin tai ei makseta ollenkaan ja kun työntekijä kääntyy Harlamowin puoleen, käynnistyvät selvitykset, jotka voivat tuoda esiin monenlaista palkka- ja verosaatavienkin kiertoa ulkomaisista yrityksistä.

Suomen oikeus verottaa ulkomaista yritystä ja sen työntekijää astuu voimaan kun työskentely jatkuu yli puoli vuotta. Tämä voi johtaa siihen, että työntekijän palkkatuloa verotetaan kahteenkin maahan. Verotussyistä ulkomaiset yritykset usein rekisteröityvät Suomeen viimeistään kun puolen vuoden kynnys lähestyy.

Pääluottamusmiehelle monet palkanmaksun virheet selviävät juuri verotustietojen kautta.

Verotodistuksesta selviää, paljonko veroja on maksettu kotimaahan, paljonko työnantaja on maksanut palkkaa, ja millä perusteella verotettu.

– Jos palkkalaskelmassa ilmoitettu palkka ei täsmää siihen, mikä näkyy työntekijän toimittamassa veroviranomaisen papereissa, kyse on petoksesta, Harlamow selvittää.

Talousrikosepäilyt lähtevät selvitettäväksi, mutta tärkeintä pääluottamusmiehelle on varmistaa että työntekijät saavat sen verran palkkaa kuin heille sopimusten mukaan kuuluu. Toisaalta tärkeää on myös ennalta estää esimerkiksi verojen maksu kahteen maahan.

– Työntekijöille omien etujen valvominen voi olla vaikeaa. Byrokratia on suurta. Kielimuuri on suuri. Veroilmoitukset on suomen kielellä, hän luettelee.

Ulkomaalaiset eivät järjestäydy

Biotuotetehtaan työmaalla työskentelevistä noin puolet eivät ole järjestäytyneitä. Näistä ulkomaalaisista 90 prosenttia ei Harlamowin mukaan edes tiedä, mikä on työehtosopimus.

– Silloin mennään kotimaan tiedoilla. Oma työnantaja on ikään kuin ainut moraalinen vartija sen suhteen, maksetaanko palkat työehtosopimuksen mukaisesti. Niinpä se tieto, mitä yritän jakaa työn tekemisen ehdoista, on suurimmalle osalle ihan uutta, Harlamow sanoo. Poikkeuksen muodostavat hänen mukaansa vain ne työntekijät, jotka ovat pyörineet Suomessa jo useampia vuosia.

Palkat muodostuvat nykysopimuksissa monenlaisista elementeistä. Harlamow sanoo, että on melkoinen urakka selvittää palkkauksen hienoudet ulkomaiselle yritykselle. Hän on sitä usein tehnyt, soittanut yrityksen palkkahallinnon ihmiselle vaikkapa Puolaan, ja yrittänyt selvittää, että nyt pitäisi palkat maksaa Suomen työehtojen mukaan kun työkin tehdään täällä, että nyt ei noudateta Puolan lakeja.

Silti monen palkka on väärin.

– Vaikka työntekijät eivät osaa vaatia suomalaista palkkatasoa, heillä on silti oikeus siihen, Harlamow korostaa ja viittaa näin yleissitovuuteen.

Hän on varma, että paljon jää työntekijöiltä saatavia saamatta. Ja myös verotuloja.

– Se on iso kysymys. Missään muualla Euroopassa ei vastaavaa järjestelmää ole vaan muualla pystytään verot kiertämään.

Ja entä palkkataso, jos palkka maksetaan työntekijän kotimaan mukaan?

– Esimerkiksi Puolassa tavallinen työntekijä saa 3 euroa tunti ja Bulgariassa euron tunti samasta työstä, josta täällä pitää maksaa 13 euroa tunti. Jos yritys on rekisteröitynyt Bulgariaan, voi vain arvailla Suomessa työskentelevän palkkatasoa, Harlamow heittää.

Rahakirstun päällä

Ulkomaalaisyritykset ovat yleensä suomalaisten yritysten alihankkijoita.

Kun ulkomaalaisyritykselle selvitetään täkäläinen työlainsäädäntö ja työehtosopimus, katse voi lopulta kääntyä kyseiseen urakoitsijaan.

– Viitataan siihen rahakirstun päällä istuvaan suomalaiseen yritykseen, ja sanotaan että ei me pystytä maksamaan tuon perusteisesti palkkoja kun ei me saada rahaa siitä. Mutta eihän se ole tilaajan tehtävä selvittää, onko laskutushinta riittävä palkanmaksuun, Harlamow sanoo.

Biotuotetehtaan rakentaminen on herättänyt paljon valtakunnallista kiinnostusta uuden ajan kestävän kehityksen tehtaana.

– Onhan se hieno brändi, Harlamow toteaa, mutta lisää samaan hengenvetoon, että rakentajille kohteen brändi on samantekevä. Kukaan ei hänen mukaansa ole tullut töihin työmaalle siksi, että pääsee osalliseksi puhtaamman yhteiskunnan rakentamisen brändiin vaan tietystikin palkan vuoksi.