Maailmanhistorialliset saranakohdat kääntyvät 180 astetta. Runsas neljännesvuosisata sitten elettiin rauhan ja toivon aikaa, kun muuri murtui Euroopassa ja 1900-lukua leimanneet vihollisuudet näyttivät jäävän lopullisesti taakse.
Nyt elämme uusien muurien pystyttämisen aikaa.
Toiveikkuus on vaihtunut suureksi epävarmuudeksi. Yhdysvaltain kolmen viikon kuluttua virassaan aloittava presidentti Donald Trump on täysin kirjoittamaton lehti.
Euroopassa järjestetään vuonna 2017 kolmet merkittävät vaalit, jotka viitoittavat, millä mielellä maanosamme astuu seuraavalle vuosikymmenelle. Liberaali demokratia on Euroopassa jo saanut haastajia entisen muurin itäpuolella sijainneista maista. Hollanti, Ranska ja Saksa äänestävät vuoden mittaan siitä, onko autoritaarisuudella, vihalla ja ihmisten pelkojen häikäilemättömällä hyväksikäytöllä sijaa myös lännempänä.
Trump, Euroopan oikeistopopulistit ja Brexit ovat kaikki syntyneet samasta juuresta. Sitä tarkasteltiin Kansan Uutisten verkkolehden pienessä globalisaatio-sarjassa joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Ahneus ja maksimaalinen voitontavoittelu saivat vapautetun pääoman hakeutumaan sinne, missä työ on halvinta ja työehdot huonoimmat.
”Yli 20 vuotta markkinoita on pidetty talouden ja yhteiskunnan ainoana sallittuna toimijana”, kirjoitti IPS-uutistoimiston perustaja Robert Savio KU:ssa tiistaina julkaistussa artikkelissaan.
Nyt on laskun maksamisen aika. Vanhoissa teollisuusmaissa syntynyt oikeutettu katkeruus purkautuu arvaamattomalla tavalla.
Marxismi-leninismi opetti, että kun hallitsijat eivät enää voi ja hallitut eivät enää suostu jatkamaan nykyisellä tavalla, syntyy vallankumouksellinen tilanne. Ei oppi ollutkaan täysin väärä. Jonkinasteinen kumous on käynnissä.
Pitää myös paikkansa, että työväenluokka on vallankumouksellinen luokka. Eivät marxilaisuuden oppi-isät kuitenkaan tätä tarkoittaneet. Vanhasta piti syntyä uutta ja parempaa, ei paluuta menneisyyden painajaismaisimpiin näkymiin.
Vasemmistolaiset voivat perustellusti sanoa, että mehän sanoimme. Kun markkinat nostettiin keskiöön, varoituksia riitti siitä, että yhtiöiden hallitsemassa maailmassa kaikki muu jää niiden etujen jalkoihin. Demokratia kapenee, työpaikat katoavat. Valtioiden ja kansalaisten tehtävä on vain sopeutua.
Sammakkovertaus ei kuitenkaan päde. Ihmiset eivät loputtomiin sopeudu veden kuumentuessa kohti kiehumispistettä vaan kiehuvat itse järjestelmän perusteita horjuttaen.
Vasemmiston suuri kysymys on: kun tämä osattiin ennustaa, niin miksi vanhasta menosta tarpeekseen saaneille ei pystytty luomaan myönteistä näköalaa johonkin parempaan. Onneksi vieläkään ei ole liian myöhäistä.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
