Oppikirjojen kustantaminen on ollut kustannusyhtiöille varsin vakaata ja tuottoisaa toimintaa. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa epävarmemmiksi, arvioi Teuvo Sankila.
Hän toimii kirjakustantajien järjestön Suomen kustannusyhdistyksen oppimateriaalityöryhmän puheenjohtajana.
Digitalisaatio tekee tuloaan luokkahuoneisiin ja oppimateriaaleihin. Eräiden visioiden mukaan paperikirja häviää ja tulevaisuuden oppilaat työskentelevät tablettien ja muiden tietokonelaitteiden ja näyttötaulujen avulla interaktiivisessa oppimisympäristössä.
Sankila ei tohdi ennustaa milloin paperiset oppikirjat poistuvat kokonaan luokkahuoneista. Paperikirja on toistaiseksi pitänyt hyvin pintansa. Vuonna 2015 peruskoulun oppikirjat tuottivat kaikkiaan noin 54 miljoonaa euroa. Sähköisessä muodossa oppimateriaalia hankittiin 3,2 miljoonalla eurolla.
Lukioissa paperikirjoja myytiin 15 miljoonalla eurolla ja sähköistä oppimateriaalia 400 000 eurolla.
Muutos etenee Sankilan mukaan kiihtyvällä vauhdilla etenkin lukioissa. ”Digiloikan” vauhdista voi päätellä jotain, kun vuoden 2016 oppimateriaalin myyntitilastot valmistuvat huhti – toukokuun vaiheilla.
– Ylioppilastutkinnon sähköistyminen ajaa lukioita käyttämään digitaalisia oppimateriaaleja.
Oppimistapahtuma ja oppimateriaalin käyttö ovat murroksessa. Kyse ei Sankilan ole pelkästään siitä, että oppimateriaalia katsotaan kirjan sivun sijasta näyttöruudusta.
– Oppiminen voi tapahtua verkon yli. Omasta osaamisesta ja sen kehityksestä kertyy jatkuvaa palautetta.
Digistrategia hallitusohjelmaan
Oppimisen digiloikka edellyttää suurta muutosta. Pitää laitaa kuntoon tietoverkot, sekä sisäiset että ulkoiset. Sen jälkeen on ratkaistava kysymys päätelaitteista ja niiden kustantamisesta. Luokat on varustettava soveltuviksi digi-ympäristöön. Opettajatkin pitää kouluttaa digi-yhteensopiviksi.
Valtiovallan osuus digiloikan onnistumiseksi on Sankilan mielestä iso. Suomen kustannusyhdistys on esittänyt, että seuraava hallitus ottaisi ohjelmaansa digisiirtymästrategian Suomen kouluissa.
Ensimmäinen askel voisi Sankilan mukaan olla koulujen infrastruktuurin laittaminen kuntoon. Se tarkoittaa verkkoja ja laitteita.
– Verkot muodostavat peruseväät tiedon hakemiseen ja käyttämiseen. Sen jälkeen löytyvät laitteisiin liittyvät ratkaisut.
Sankilan mielestä opetusministeriön tai opetushallituksen tulisi luoda strandardit kouluille sekä verkkojen että laitteiden suhteen. Hän katsoo, ettei ole asialle hyväksi, jos koulujen digitalisaatio hajautuu yksittäisiksi kokeiluiksi ja projekteiksi ympäri maata.
– Suomi on riittävän pieni maa, että täällä voitaisiin tehdä yhtenäisiä, koko maata koskevia ratkaisuja.
Lisenssivuokrausta
Digitalisaatio merkitsee suurta muutosta oppikirjojen kustannusliiketoimintaan. Oppikirjan myyminen on selkeää ja perinteistä liiketoimintaa.
Digitaalisessa oppimisympäristössä kauppaa käydään käyttöoikeuksilla, lisensseillä.
– Kyseessä on käyttöoikeuden vuokraus. Oppilas voi esimerkiksi valita ottaako lisenssin kurssin keston ajaksi vai aikooko hyödyntää materiaalia jatkossakin, esimerkiksi valmistautumisessa ylioppilaskirjoituksiin.
Materiaali voi sijaita pilvipalveluissa. Siihen pääsee käsiksi mistä hyvänsä ja millä hyvänsä laitteella.
Voisi kuvitella, että digitalisaatio tuo suuria kustannussäästöjä. Kirjoihin menevää paperia ei tarvita, myös painokustannukset jäävät pois, samoin logistiikkakulut, kuten varastointi ja kuljetus.
Kustannusyhdistyksessä digitalisaatio pikemminkin lisää kustannuksia.
– Ainakin siirtymäkaudella tarvitaan samat tuotteet sekä painettuina että sähköisinä versioina. Samalla kun paperisen materiaalin painosmäärät pienenevät, yksikkökustannus nousee.
lehti 