Romaninaiset päättävät perheen sisäisistä asioista. Vanhavenäläiset naiset ovat samankaltaisessa asemassa kuin muutkin suomalaiset naiset. Saamelainen kulttuuri on naisvaltainen. Kantasuomalaisten joukossa vallitsevat samat ikuisuuskysymykset mitä tulee naisten asemaan ja sukupuolirooleihin.
Tässä jutussa neljä naista kertoo, millaisiksi naisiksi heidät on kasvatettu.
Erityisasiantuntija Miranda Vuolasrannan mukaan romaniperheen sisällä vallitsevat perinteiset sukupuoliroolit.
– Mies on vastuussa perheen sosiaalisesta asemasta ja siihen liittyvistä asioista. Nainen vastaa lähes täysin perheen sisäisiin asioihin liittyvästä päätöksenteosta. Nainen esittelee päätökset miehelle, mutta käytännössä ne ovat jo siinä vaiheessa tehdyt, Vuolasranta sanoo.
Viestintäyrittäjä Polina Kopylovan mielestä vanhavenäläisten joukossa ei ole huomattavia eroja muihin suomalaisiin verrattuna mitä tulee naisten asemaan ja sukupuolirooleihin. Inkeriläisten paluumuuttajien parissa Kopylova on havainnut hieman enemmän Venäjältä tuttuja sukupuolirooleja.
– Naiset odottavat erityistä huomiota, lahjoja äitienpäivänä ja hemmottelua, Kopylova kertoo.
Kopylova erottaa kolmannenkin ryhmän Suomen venäjänkielisistä, jonka muodostavat Suomeen lähivuosina Venäjältä muuttaneet työntekijät ja yrittäjät. Kopylovasta vaikuttaa siltä, että heidän joukossaan perheen roolijako on usein perinteinen.
– Niissä perheissä on riski, että nainen eristäytyy tai on eristetty kodin sisälle ja perheen pariin.
Käsikirjoittaja, dokumentaristi Suvi West tietää, että perinteisesti saamelaisissa yhteisöissä nainen hallitsee kotipiiriä.
– Kyse ei kuitenkaan ole alistetuksi tulemisesta, sillä saamelainen kulttuuri on matriarkaalinen: nainen on perheen pää, West sanoo.
West lisää, että saamelaisnaiset ovat yhtä lailla töissä ja johtavissa asemissa kodin ulkopuolella kuin miehetkin.
– Heidän pitää suoriutua hyvin niin työelämässä kuin kotona, sillä heitä pidetään miestä kyvykkäämpinä.
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Tanja Auvinen pitää ongelmallisena suomalaisessa yhteiskunnassa naisten kannalta heidän asemaansa työelämässä. Liike-elämässä on esimerkiksi liian vähän naisia johtopaikoilla.
– Sitten on edelleen toteutumatta samapalkkaisuus. Alat ovat lisäksi jakautuneet naisten ja miesten töihin sukupuoliroolien mukaan. Vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen puolestaan syrjäyttää naisia työelämästä ja työuralta, mikä vaikuttaa myös heidän eläkkeensä suuruuteen, Auvinen luettelee ikuisuuskysymyksiä naisten asemasta Suomessa.
Miranda Vuolasranta: Näen tyttärissäni feministin
”Minun vanhempani olivat luku- ja kirjoitustaidottomia. Isäni sanoi tullessani kouluikään, että hän tekee kaikkensa, että hänen lapsensa saavat käydä koulua. Olen ensimmäisen sukupolven romaneja, jotka ovat kouluttautuneet.
Toinen tyttäristäni valmistui juuri teologian kandidaatiksi, ja toinen on ammatiltaan sairaanhoitaja.
Tyttäreni tulivat aikoinaan vaiheeseen, jolloin heidän piti valita, pukeutuvatko perinteisesti vai kuten muutkin suomalaiset. Minä kehotin heitä harkitsemaan tarkkaan, sillä tiesin, mitä perinteiseen romaniasuun pukeutunut nainen joutuu kohtaamaan. Sanoin tyttärilleni, että meille vanhemmille te kelpaatte, on ratkaisunne kumpi vaan. He valitsivat perinteiset asut.
Olen kasvattaessani tyttäriäni muistuttanut heille, että heidän ei tarvitse pelätä mielipiteidensä ilmaisua siksi, että ovat naisia. He voivat esittää mielipiteensä missä tahansa ja kenelle tahansa. Kenellekään ei ole oikeutta kahlita heitä johonkin muottiin.
Puhuimme paljon kotona heidän ollessaan lapsia naisen oikeuksista ja naisena olemisen vaikeuksista. Nyt näen heissä feminismin hedelmiä. Olen itse ollut lähes koko ikäni feministi.”
Polina Kopylova: En ole tyypillinen venäläinen nainen
”Muutin Suomeen vuonna 2002.
En ole koskaan oikein ollut tyypillinen venäläinen nainen. Äitini ei esimerkiksi kasvattanut minua pitämään naimisiinmenoa saavutuksensa. Suhteemme alussa tosin odotin puolisoltani lahjoja ja hemmottelua, mutta enää en pidä sellaista tärkeänä. Minulla on vielä joitakin venäläisestä kulttuurista peräisin olevia tapoja, ja harjoitan joitakin siellä omaksumiani perinteitä.
Toivoisin, että suomalaiset kohtaisivat Suomessa asuvat venäläiset ihmisinä eivätkä jonkin kulttuurin edustajina. Että kanssakäyminen olisi henkilökohtaista eikä etäännytettäisi ihmistä kulttuurin taakse.”
Suvi West: Vähättely ei uppoa minuun
”Otan paljon minulle epäluontaisia asioita hoitaakseni, joiden hoitaminen on kasvatukseni ja yhteisönormieni mukaisia. Imetän puolitoistavuotiasta taaperoani, ja haluan olla hoitovapaalla mahdollisimman pitkään – koen, että niin minun täytyy tehdä. Pomppaan ensimmäisenä pystyyn yöllä taaperon itkiessä.
Puolisoni olisi valmis tasa-arvoiseen suhteeseen, mutta minulla on niin selkäytimessä vastuun ottaminen kaikesta mahdollisesta. Lapsemme näkee, että äiti tekee ruokaa ja isän kanssa leikitään. Toisaalta puolisoni oli hoitovapaalla lapsen kanssa puoli vuotta, ja minä olin töissä.
Jos poikani vakiintuu joskus jonkun naisen kanssa yhteen, yritän olla vaatimatta miniältä lähes mahdottomia.
Jos en olisi nainen ja vanhin seitsemänlapsisesta perheestä, olisin varmaan miehenä koppiinsa eristäytynyt luovuusvimmainen taiteilija.
Minua on elokuva-alalla hämmästyttänyt puhe sen miesvaltaisuudesta. En osaa itseäni nähdä miestä vähäisemmäksi vaan kyvykkäämmäksi. On minuakin tytötelty, ja olen huomannut, että minun pitäisi todistella taitojani. Mutta vähättely ei uppoa minuun, sillä itse katselen maailmaa juuri päinvastaisesta näkökulmasta.
Toisaalta olen ilokseni huomannut, että muut suomalaiset miehet ovat saamelaisia miehiä kunnioittavampia naisia kohtaan. Baarissa saa etelässä olla rauhassa, pohjoisessa ei.”
Tanja Auvinen: Sukupuolisensitiivisyys on osa identiteettiäni
”Äitini aina sanoi ollessani lapsi, että meidän Tanjasta ei piikaa tule. Hän varmaan itse oli lapsuudessaan 50-luvulla maaseudulla perinteisten sukupuoliroolien ympäröimä. Ehkä sitä vasten mietti, mitä toivoisi omalle tyttärelleen.
Koin feministisen herätyksen yliopisto-opiskelijana löytäessäni naistutkimuksen ja sen myötä samanhenkisiä ihmisiä. Näkemykseni vielä vahvistuivat, kun menin mukaan feministisiin järjestöihin.
Olen omien tyttärieni kanssa soveltanut sukupuolisensitiivistä kasvatusta alusta lähtien. Olemme yhdessä puhuneet tasa-arvo- ja sukupuoliroolikysymyksistä paljon. Nyt teini-ikäisinä he ovat todella valveutuneita – välillä suhtautuvat teinin raivolla epäkohtiin.
Yhdenvertaisuuden ymmärtämisessä on kyse elinikäisestä oppimisesta. On myös muita syrjintäperusteita kuin sukupuoli. Mielestäni on hyvä, että feministiset liikkeet ovat haastaneet itseään toimimaan kaikille paremman maailman puolesta.”
lehti 