Eutanasia-aloite eduskunnassa: kuolemankulttuuria vai inhimillinen ratkaisu?

ILMOITUS

Aloite: Tiukoin ehdoin, jos muu ei auta

Kansalaisaloitteessa esitetään eutanasian sallimista, jos muu ei auta lieventämään kuolevan ihmisen kärsimyksiä. Eutanasialle olisi suuri määrä ehtoja:

– Potilaalla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.

– Potilas sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia ja kuolema toteutuu lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin. Potilaan tilan on oltava lääketieteellisesti arvioiden toivoton, ilman toivoa paranemisesta.

– Potilas on oikeustoimikelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti.

– Lääkäri on informoinut potilasta tämän tilanteesta, ennusteesta sekä käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista.

– Potilas on itse esittänyt vapaaehtoisen, harkitun ja toistuvan pyynnön eutanasiasta, eikä päätös ole syntynyt ulkoisen painostuksen seurauksena.

– Lääkäri on keskustellut useamman kerran potilaan kanssa tämän eutanasiapyynnöstä ja on vakuuttunut, että potilaan pyyntö on luonteeltaan pysyvä.

– Lääkäri ja potilas ovat kummatkin yhtä mieltä siitä, ettei muita mielekkäitä vaihtoehtoja potilaan tilanteeseen enää ole.

– Lääkäri on vakuuttunut, ettei potilas kärsi arvostelukykyään heikentävästä psykiatrisesta sairaudesta. Kliininen depressio tulee aina hoitaa ennen eutanasiapäätöksen tekemistä.

– Lääkäri on konsultoinut ainakin yhtä, puolueetonta lääkäriä, jonka täytyy myös tavata ja arvioida potilaan tila henkilökohtaisesti.

– Lääkäri suorittaa eutanasian asianmukaisesti, on itse paikalla potilaan kuolemaan saakka ja on sen jälkeen ilmoitusvelvollinen eutanasian toteuttamisesta sitä varten perustettavalle valvontaelimelle, jolle hänen on toimitettava tarkat tiedot eutanasiapäätökseen johtaneista syistä, eutanasian toteuttamisesta sekä muista tapahtumatiedoista laissa tarkemmin määritellyistä tavalla.

– Lääkäreille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen. Jos lääkäri halua kieltäytyä eutanasian toteuttamisesta, hänen tulee ohjata potilas jollekin sellaiselle lääkärille, joka on valmis sen toteuttamaan kriteerien täyttyessä.

– Kukaan ei saa eikä voi tehdä eutanasiapäätöstä kenenkään muun puolesta.

Eduskunnassa vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että saattohoitoa pitää kehittää. Tämä kävi selväksi torstai-illan lähetekeskustelussa, joka koski kansalaisaloitetta eutanasiasta. Itse eutanasia jäi keskustelussa melkein sivurooliin. Näin sitä vastustettiin ja kannatettiin.

Päivi Räsänen (kd.):

– Tappava ruiske kuuluu eläinlääkärin keinovalikoimaan, ei ihmisen hoitoon.

– Tämä kansalaisaloite ja eutanasiakeskustelu tekevät palvelun suomalaiselle yhteiskunnalle, jos ne johtavat entistä paremman saattohoidon kehittämiseen.

Mika Niikko (ps.):

– Emme kai halua, että yksikään vanhus sairaalasängyssä tai vanhainkodissa joutuu kokemaan edes pientä velvollisuutta kuolla? Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään, että hoitoketju tai omaiset ehkä toivovat hänen ottavan myrkkyruiskeen. Näin kuitenkin kävisi välttämättä, jos eutanasia sallittaisiin.

– On häpeä, että kansalaisten pitää tehdä aloite kivussa kärsivän ihmisen murhaamisesta ennen kuin maan päättäjät heräävät siihen, että hyvä saattohoito tarvitaan kaikille. Kipua voidaan hoitaa.

Hannakaisa Heikkinen (kesk.):

– Kuolema, saattohoito ja eutanasia ovat asioita, joista valtaosalla ihmisistä ei ole omakohtaista kokemusta, vaan suurin osa joutuu muodostamaan mielipiteen niin sanotun oman oikeudentunnon perusteella tai etsimällä tietoa aiheesta. Itse osallistun tähän keskusteluun paitsi kansanedustajana myös vanhuksiin erikoistuneena sairaanhoitajana, joka on saanut tehdä saattohoitotyötä hyvin erilaisissa työympäristöissä Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa.

– Aloitteessa haettava eutanasia ei tulisi koskemaan kuin hyvin rajattua joukkoa suomalaisia. Kriteeriksi eutanasialle todetaan muun muassa, että ”potilaalla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.” Lääketieteen ja kivunlievityksen kehittyessä tämä joukko tulee ennestään rajoittumaan, mutta heille, joille nykyinen hoito ei lievitystä suo, on eutanasia inhimillinen ratkaisu.

Timo Soini (ps):

– Olen tutkaillut vähän, miten Hollannissa, missä tätä enemmänkin on harrastettu: siellä jo oikeus- ja terveysministerit puhuvat, että tätä voitaisiin laajentaa vanhuksiin tai muihin kulueriin. Tämä on mielestäni aivan kamalaa. Tätä ovea ei pidä avata. Suomen ei pidä lähteä kuolemankulttuurin tielle.

Aino-Kaisa Pekonen (vas.):

– Selvä yksimielisyys lieneekin tässä salissa tällä hetkellä, että saattohoitoa pitää parantaa ja kehittää ja sitä pitää olla saatavilla koko maassa, mutta minun mielestäni saattohoito ja eutanasia eivät ole keskenään vastakkain eivätkä toisiaan pois sulkevia asioita. Entä jos hyvä saattohoito ei takaakaan kivutonta ja rauhallista lähtöä, jos mikään asento ei kuolevasta ihmisestä enää tunnu hyvältä, jos edessä on todennäköinen kuoleminen tukehtumalla vaikean ja parantumattoman sairauden edessä tai jos kauhu ja pelko täyttävät viimeiset elämän hetket? Onko se arvokasta ja inhimillistä elämää?

Leena Meri (ps):

– Itse olen itsemääräämisoikeuden vahva kannattaja. En näe tätä toisen tappamiskysymyksenä, näen tämän enemmän itse itsestäni päättämisenä, ja siksi en käytä sanaa ”murha”. Katsoin Esko Seppäsen esiintymistä A-studiossa. Hän on yksi allekirjoittajista, ja hän juuri vetosi siihen, että ei puhuta murhaamisesta. Hän totesi, että koskaan ei pystytä kaikkia kipuja hoitamaan. Oli hyvää keskustelua, ja odotan nyt mielenkiinnolla valiokunnan ja valiokuntien lausuntoja. Itse olen perustuslakivaliokunnassa. Katsotaan, mitä täällä valiokunnissa tulee esille, mutta suhtaudun tähän myönteisesti ja näen tämän itsemääräämiskysymyksenä.

Markus Mustajärvi (vas.)

– Minä en ymmärrä, mitä surullista tässä kansalaisaloitteessa sinällään on. Sen valmistelussa on keskeisesti ollut mukana henkilö, jolla on aivan riittävästi omakohtaisia kokemuksia, mihin viittasi edustaja Merikin. Nämä 11 kohtaa rajauksina kertovat kyllä, mistä on kyse ja mitä tavoitellaan. Minusta on äärimmäisen arvokasta myöskin se, että siinä jätetään vapaus lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle: heitä kohtaan ei aseteta mitään velvoitteita osallistua eutanasian toteuttamiseen. Kyllähän tosiasia on se, että näitä asioita voidaan hoitaa virallisesti tai epävirallisesti, Suomessa tai ulkomailla, tai jos halutaan sitten lopputulos, niin joko omatoimisesti tai jonkun muun kuin viranomaisen avulla.

Markku Eestilä (kok.):

– Oma siviiliammattini on eläinlääkäri, ja minä olen joutunut tuhansia kertoja tilanteeseen, jossa eläinsuojelullisista syistä on jouduttu sitten eläin lopettamaan. On ehkä epäkorrektia eikä välttämättä kovin järkevää verrata ihmisiä ja eläimiä keskenään, mutta kuitenkin väistämättä tilanne joillakin ihmisillä saattaa olla sen kaltainen, että edessä on vain kärsimyksiä hyvästä saattohoidosta huolimatta. Silloin minä itse olen sitä mieltä, että lainsäädännössä pitää myös tutkia se mahdollisuus, että niissä tapauksissa, jotka on hyvin dokumentoitu ammatti-ihmisten toimesta ja joissa ihmisillä on oma tahto, voidaan tätäkin toimenpidettä harkita, ettei sitä apua tarvitse lähteä hakemaan ulkomailta.

Anna Kontula (vas.)

– Kannatan aloitteen ehdotusta eutanasian laillistamisesta tiukin reunaehdoin. Mielestäni tässä suhteessa keskeinen linjaus tehtiin itsemurhan dekriminalisoinnin yhteydessä jo 1800-luvun lopulla. Silloin vahvistettiin, että valta päättää elämästä ja kuolemasta kuuluu ensisijaisesti ihmiselle itselleen. On kuitenkin tilanteita, joissa henkilö ei ole itse kykenevä tätä valtaa käyttämään kadonneen fyysisen toimintakyvyn vuoksi. Ymmärtääkseni aloitteessa etsitään eutanasiasta ratkaisua nimenomaan tällaiseen tilanteeseen.