Yksin asuminen on yleistynyt maailmassa, mutta se keskittyy paljolti vauraisiin maihin. Niissä yksineläjiä on parhaimmillaan yli 40 prosenttia, kun monissa kehitysmaissa jäädään alle 10 prosenttiin.
Maailmassa on noin kaksi miljardia kotitaloutta. Keskimäärin 15 prosenttia kaikista on yhden hengen talouksia, ja niissä asuu 300 miljoonaa ihmistä
Sinkkuna asuvien osuus on noussut yli 40 prosenttiin Tanskassa, Suomessa, Saksassa ja Norjassa. Lähelle pääsee moni muukin Länsi-Euroopan maa. Japanissa yksineläjiä on 32, Yhdysvalloissa 28, Australiassa 24 ja Venäjällä 19 prosenttia.
Yksin elävien osuus kotitalouksista on tuplaantunut monissa teollisuusmaissa 1960-luvulta tähän päivään.
Monissa suurissa kehitysmaissa, kuten Intiassa, Indonesiassa, Iranissa, Meksikossa, Filippiineillä ja Vietnamissa, yksin asuu alle kymmenesosa väestöstä. Kiinassa osuus on sama kuin koko maailman keskiarvo eli 15 prosenttia.
Kiinan 1,4 miljardin asukasmäärä aiheuttaa sen, että siellä on yksineläjiä määrällisesti eniten maailmassa: rekisteröityjä yhden hengen talouksia on 66 miljoonaa. Toisena tässä tilastossa on Yhdysvallat 35 miljoonalla sinkkutaloudella.
Sinkut ohittavat perheet
Yksin elävien osuus kotitalouksista on tuplaantunut monissa teollisuusmaissa 1960-luvulta tähän päivään. Ainakin 25 maassa on nyt enemmän sinkkutalouksia kuin perheitä, joihin kuuluu kaksi aikuista ja lapsia. Virossa, Suomessa, Saksassa ja Japanissa yksinäisten määrä on noin kaksinkertainen perheisiin verrattuna.
Yksin elämisen yleistymistä selittävät monet tekijät, tärkeimpinä taloudellinen vaurastuminen ja elintason nousu. Yhä useammalla on varaa maksaa yksityisyydestä ja vapaudesta elää niin kuin tahtoo.
Naisten aseman paraneminen on myös tärkeä tekijä. Kohentuneet koulutus- ja työmahdollisuudet ja tasavertaisuus miesten kanssa ovat lisänneet naisten mahdollisuuksia valita elämäntapansa.
Väestön ikääntyminen sekä vanhusten terveyden ja sosiaaliturvan koheneminen edistävät leskeksi jääneiden seniorien sinkkuna asumista.
Kaupungistumisellakin on osuutta asiaan. Vielä 1960-luvulla kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä asui maalla, mutta nyt 55 prosenttia elää kaupungissa. Toisaalta nuorten muutto kaupunkiin lisää yksinäisten vanhusten määrää maalla.
Yksin – ei yksinäinen
Nykynuoret lykkäävät perheen perustamista esimerkiksi opintojen, urakehityksen tai muiden omien tavoitteiden vuoksi. Yhä useampi myös päättää olla hankkimatta lapsia.
Avio- ja avoerot ovat yleistyneet samalla, kun perinteisten arvojen merkitys heikkenee. Kiinassa tapahtui 1980-luvun puolivälissä 0,4 eroa tuhatta asukasta kohti, mutta nyt luku on 2,7. Teollistuneissa OECD-maissa eroja oli 1,3 tuhatta henkeä kohti vuonna 1970, nyt 2,1.
Kännykkä ja internet helpottavat kommunikointia sukulaisten ja ystävien kanssa. Moni korostaa, ettei yksin asuminen tarkoita yksinäisyyttä.
Yhden hengen talouksien yleistyminen vaikuttaa kulutusmalleihin. Asuntojen, kuljetuspalvelujen, luonnonvarojen ja energian kysyntä kasvaa. Sekä tavaroista että palveluista räätälöidään sinkuille sopivia versioita.
Yhden hengen talous voi olla perhettä riskialttiimpi esimerkiksi työttömyyden tai sairauden kohdatessa tai varauduttaessa vanhuuteen. Sinkkuelämän yleistyminen vaikuttaa asteittain myös politiikkaan, kun puolueet kiinnostuvat kasvavan äänestäjäryhmän asioista.
uutiskirje 
