Suomalaisten palkkoja pitäisi alentaa vielä 10–15 prosenttia kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Vuodet vierivät, mutta Elinkeinoelämän keskusliiton vaatimus pysyy. 10–15 prosenttia oli työnantajien luku, kun hallitus alkoi vuonna 2015 juosta kokoon kilpailukykysopimukseksi muuttunutta yhteiskuntasopimusta. Nyt kun se on voimassa, EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila vaatii yhä samaa.
Yhteiskuntasopimuskaavailuissa pääministeri Juha Sipilä vetosi johtajiin, että he näyttäisivät esimerkkiä tinkimällä omista palkoistaan. Onhan tavattu sanoa, että suomalaisia on johdettava edestä.
EK:n Mattila, teleyhtiö Elisan toimitusjohtaja, on tässä suhteessa käpykaartin miehiä. Hänen ansiotulonsa vuonna 2015 olivat 1,7 miljoonaa euroa. Edellisestä vuodesta niihin tuli mukava miljoonan euron kuoppakorotus, sillä vuonna 2014 Mattila joutui tulemaan toimeen 750 000 eurolla.
Johtajien tulot vaihtelevat suuresti. Ensimmäisen kerran Mattila nousi miljonäärien kerhoon vuonna 2007 ja romahdusvuonna 2008 hän ansaitsi ensimmäisen kerran 1,7 miljoonaa euroa.
Tällä vuosikymmenellä palkkamalttia vaativa Mattila on itse ansainnut melko tasan seitsemän miljoonaa euroa.
Joukkojen johtaminen takaa on toisilta malttia vaativien johtajien yleisempikin ominaisuus. Maaliskuun alussa UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen kovisteli ay-liikettä työelämän jäykkyyksistä. Pesonen on 2010-luvulla ansainnut vähintään kaksi miljoonaa euroa joka vuosi, enimmillään 3,4 miljoonaa vuonna 2011.
Sipilän vetoomuksilla niistivät nenänsä useimmat muutkin huippujohtajat.
Provokaatio toisensa jälkeen
Ei tietysti ole mikään yllätys, ettei työnantajille riitä mikään. Joka odottaa Eteläranta 10:stä viestiä, että nyt kilpailukyky on kunnossa, on tyhmä.
Työntekijöille raskaan kiky-sopimuksen jälkeen on kuitenkin syytä kysyä, pettääkö työnantajien pelisilmä vai onko käynnissä tahallisten provokaatioiden sarja. Sehän alkoi jo helmikuussa työnantajien yksipuolisella irtaantumisella voimassa olevista sopimuksista ja sopimusneuvotteluista.
EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan haastattelu Helsingin Sanomissa aiheutti uuden myrskyn. Ja tämä tilanteessa, jossa keskusjärjestösopimukset pitäisi ensin neuvotella liittojen sopimuksiin ja sitten käynnistää syksyn palkkaneuvottelut. Jos EK:n tavoitteena on luottamuksen täydellinen rapauttaminen ja iso yhteenotto, jossa sopimusyhteiskunta punnitaan, niin strategia toimii täydellisesti.
Silti: miksi EK haluaa nyt toimia työmarkkinahäirikkönä?
Mattilan ja muiden työmarkkinapomojen pitäisi toimia hälyttävänä esimerkkinä ay-liikkeelle. Sen valtaosa osti työnantajien ja hallituksen näkemyksen 10–15 prosentin kilpailukykykuilusta, vaikka olemassa oli toisenlaisiakin päteviä laskelmia. Kun kerran antaa periksi, niin edessä on loputon suo uusia vaatimuksia.
lehti 