Tilastokeskuksen vuoden 2016 ennakkoväkilukutietojen mukaan viime vuoden lopussa Suomessa oli 100- ja yli 100-vuotiaita yhteensä 818 henkilöä.
Koko maan tasolla vanhimmat olivat iältään 108-vuotiaita ja heitä on yhteensä neljä henkilöä. 105-vuotiaita oli yhteensä 13 henkilöä.
Tervaskantojen määrän kasvaessa myös huonokuntoisuuden ikäraja siirtyy yhä kauemmaksi. Nyt 100-vuotiaat ovat kunnoltaan sellaisia kuin aiemmin 90-vuotiaat.
THL:n tilastojen mukaan vuoden 2015 lopussa vanhainkotihoidossa oli 9 494 asiakasta ja asiakasmäärä väheni 15 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.
Yhteensä kotihoitoa ja laitos- ja asumispalveluja sai vuoden 2015 lopussa noin 22 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Laitoshoitoa saavien yli 75-vuotiaiden määrä laskee kaiken aikaa.
Iloa arkeen
Yhä enemmän tulevaisuudessa on siis myös niitä lähes satavuotiaita, jotka selviävät kotona ja ovat ikäänsä nähden hyväkuntoisia. Mutta elämä uhkaa tyhjetä, kun ikätoverit ja ehkä omaisetkin ovat ympäriltä hävinneet.
Näiden ihmisten vetäminen takaisin mukaan yhteiskuntaan on tärkeä haaste.
Vanhus- ja lähimmäispalvelujen liiton VALLin toiminnanjohtaja Virpi Dufva kertoo, että heillä on jo joitakin vuosia yhtenä kohteena ollut yksin asuvien vanhusten tukeminen, auttaminen osallistumaan.
– On kehitelty erilaisia foorumeita, joista löytyy juttukavereita, jotteivät vanhukset joutuisi eristäytymään.
Iloa Arkeen -pysäkkejä VALLIn jäsenjärjestöillä on jo kuudella paikkakunnalla ja lisää on hankkeilla. Lahdessa pysäkin vapaaehtoiset järjestävät kävelyretkiä, Tampereella on perustettu vanhuksille oma olohuone.
Pysäkit ovat ikäihmisten vertaispaikkoja, jotka vähentävät yksinäisyyttä, vahvistavat yhteisöllisyyttä ja antavat mielekästä sisältöä elämään. Erityisesti pysäkeillä tuetaan vanhojen ihmisten osallistumista tietoyhteiskuntaan ja teknologian käyttöä.
Etsivän vanhustyön verkosto
Osallistumisen keinoja on Dufvan mukaan järjestössä mietitty myös niille vanhuksille, jotka eivät enää pysty lähtemään kotoaan. Konkreettisia ratkaisuja ei vielä ole paljoakaan.
– Lähiaikoina käynnistynee etsivän vanhustyön verkosto, joka pyrkii löytämään niitä vanhuksia, jotka jäävät varjoon, Dufva sanoo.
Dufva toivoo, että yhteydenpitoon, osallistumiseen ja ystäväringin ylläpitoon löytyisi teknologisia apuvälineitä, sellaisia, jotka olisivat tasapuolisesti kaikkien ulottuvilla.
lehti 