Suomalainen peruskoulu on pelastettava

Huhtikuun kuntavaalit käydään suuren mullistuksen kynnyksellä. Suomeen perustetaan ensi valtuustokaudella 18 maakuntaa, joihin kootaan yli 400:n eri organisaation tehtävät. Näin tapahtuu, jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen maakuntien perustamisesta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) siirtämisestä maakunnille.

Yksin sote-palveluista siirtyy maakuntien palkkalistoille yli 200 000 henkilötyövuoden verran työntekijöitä. Kuntien budjeteista leikkautuu noin puolet, kun maakunnat vastaavat sote-palvelujen järjestämisestä.

Pitkän linjan kuntapolitiikan asiantuntija, vasemmistoliiton entinen kansanedustaja, ex-kuntaministeri ja Kuntaliiton hallituksen jäsen Martti Korhonen toteaakin, että onhan muutos hämmentävää myös kuntapäättäjiksi aikoville ehdokkaille.

– Uuden kynnyksellä epävarmuus tulevaisuudesta kasvaa, hän sanoo.

– Ihmisen sitoutuminen omaan kuntaan ei muutu. Kunnan päättäjien tehtävä on jatkossakin kehittää omaa paikkakuntaa entistä viihtyisämmäksi, sanoo vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Tasa-arvoinen peruskoulu pelastettava

Li Andersson Turussa ja Martti Korhonen Oulussa ovat ehdolla omien kaupunkiensa valtuustoihin. He painottavat, että maakuntien perustamisen jälkeen kuntien rooli sivistyksessä ja koulutuksessa vahvistuu.

Anderssonin mukaan ihan syystäkin on paljon puhuttu varhaiskasvatuksesta. Siitä päättäminen säilyy kunnissa. Myös toisen asteen ja ammatillisen koulutukseen tehtyjen leikkausten vaikutukset ovat olleet keskustelussa, samoin korkeakoulutuksen ahdinko.

– Peruskoulu on jäänyt liian pieneen rooliin sivistyspoliittisessa keskustelussa. Seuraava neljä vuotta on eriarvoistumiskehityksen pysäyttämisen kannalta oleellinen, hän sanoo.

Erityisen huolestunut Andersson on oppimiserojen kasvusta etenkin itäisessä ja läntisessä Suomessa. Erot ovat kasvaneet sukupuolten välillä ja perhetausta vaikuttaa aiempaa enemmän. Nopeinta muutos onkin ollut siinä, miten oppilaan sosioekonominen tausta toistuu ja näkyy oppimistuloksissa.

– On oltu maailman parhaita, mutta kehitys on mennyt huonoon suuntaan. Suomalaisen tasa-arvoisen peruskoulun pelastaminen on todella tärkeää, huomauttaa Andersson.

– Olen samaa mieltä. Koulutus nousee arvoon arvaamattomaan. Tärkeitä ovat myös kirjastot, teatterit ja kaikki muu, mikä kuuluu kulttuuritoimeen, sanoo Korhonen.

Hän huomauttaa, että kuntiin jää myös maankäyttö, kaavoitus sekä liikennejärjestelyt.

– Näiden kautta vaikutetaan elinvoiman rakentamiseen,

Vetovoimaa ja elinvoimaa kuntiin

Maakuntien perustamiseen liittyen on paljon puhuttu kuntien elinvoimasta ja uudistumisesta. Andersson puhuu mieluummin vetovoimasta. Hän uskoo, että uudistus vapauttaa kuntapäättäjien henkisiä ja taloudellisia voimavaroja. Heille jää aikaa keskittyä oman kuntansa vetovoimaan.

”Nyt nähdään Helsingissä ensimmäisessä pormestarinvaalissa, että koko poliittinen keskustelu henkilöityy ja valta siirretään ylöspäin.”

– Turussa keskitytään kulttuuriin ja sivistykseen. Kainuun Hyrynsalmella mietitään, miten saadaan etätyöstä kiinnostuneita kaupunkilaisia muuttamaan keskelle metsää nauttimaan hiljaisuudesta.

Myös Korhonen kehottaa valittavia kuntapäättäjiä hakemaan kuntiensa vahvuudet ja resurssit.

– Ne pitää vääntää voimavaraksi. Oulun kokoisessa kaupungissa voidaan elinvoimaa edistää työpaikkakehityksen, koulutuksen ja yritysten sekä asumisen, maankäytön ja kaavoituksen kautta. Mutta entä pienemmissä, 5 000–30 000 asukkaan, kunnissa? Näissä tulee taloudellisia ongelmia.

Korhosen mukaan ”ei ole vahvaa maakuntaa, mutta ei ole vahvoja keskuksia ilman maakuntaa”. Maakunnan ja kunnan välisiltä ja keskinäisiltä konflikteilta tuskin vältytään. Ongelmia tulee resurssien jaosta.

– Kapean putken kautta katsominen on ohi, jos maakuntauudistus etenee ja kunnat uudistuvat ohessa. Pitää antaa elinmahdollisuus koko alueelle. Se ei ole helppoa, hän arvioi.

Työvoimapalvelut mullistuvat

Anderssonin mukaan kunnan rooli korostuu työllistämispalveluissa. Työvoimahallintoon tulee maakuntauudistuksen myötä tilaaja – tuottaja -malli. Kunnat joutuvat kilpailemaan yhdistysten ja yritysten kanssa palvelujen tarjoajina.

– Vastuu hajautuu. Maakunnille jää järjestämisvastuu tai tilaajana toimiminen. Kunnat voivat toimia entistä vahvemmin palvelujen tuottajina, mikä tuo isoille kunnille kaivattua liikkumavaraa, toteaa Andersson.

Kunnan mahdollisuudet hoitaa työllisyyttä ovat rajalliset, jos työllisyysmäärärahat eivät riitä.

– Kunnatkin tarvitsevat palkkatukimäärärahoja ja vastaavia, joiden päällä valtio on tähän asti istunut, sanoo Andersson.

Oulu ”hyvä huono esimerkki”

Korhonen toteaa Oulun olevan ”hyvä huono esimerkki” nuorisotyöllisyyden hoidossa. Jo 25 prosenttiin kohonnutta nuorisotyöttömyyttä on vuosia yritetty purkaa. Keinoja on haettu muun muassa koulutuspolitiikasta.

– Ei ole yhtä keinoa. Esimerkiksi startup-yritykset ovat todella hyviä ja niillä on iso merkitys, mutta ne eivät ole kuitenkaan auttaneet nuorisotyöttömyyteen.

Andersson painottaa työvoimapalvelun lisäksi pitkäaikaistyöttömille suunnattujen palvelujen, kuten terveystarkastusten, liikuntapalvelujen ja joukkoliikenteen alennusten merkitystä. Hän haluaa myös kuntien työnantajina olevan aktiivisia.

– Vasemmistoliitto on ainoana puolueena nostanut esiin kuntatyönantajan roolia. Se on tasa-arvopolitiikkaa parhaimmillaan.

Andersson ja Korhonen nostavat esiin myös julkiset, noin 25–30 miljardiin vuodessa nousevat hankinnat osana työllistämistä.

– Toivon, että kunnissa opitaan hyödyntämään uutta hankintalakia paremmin. Hankinnoissa voidaan painottaa sosiaalisia ja ympäristötekijöitä eikä ainoastaan hintaa.

– Julkisia hankintoja on todella valtava määrä. Näissä pitää olla paikallisesti itsekäs, ja tukea hankinnoilla aluetta. Nyt on liian kirjaimellisesti noudatettu sääntöjä.

Andersson näkee mahdollisuuksia etenkin pienemmissä kunnissa suunnata hankintoja lähiruokaan, kun hankintoja ei tehdä suurissa erissä.

Kansanvalta kapenee merkittävästi

Anderssonin mukaan on iso ongelma, että kansanvalta vähenee merkittäväksi, mikäli maakuntien perustaminen etenee hallituksen esittämässä muodossa.

– Koko kuntien sosiaali- tai hyvinvointilautakunnissa ollut päätäntävalta häviää, jos tulevat maakuntavaltuustot päättävät palvelustrategiasta ja rahoituksesta. Kaikki sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvä päätäntävalta siirtyy liikelaitoksen johtokunnan ja hallituksen alaisuuteen, sanoo Andersson.

– Keisarin vallan jälkeen ei ole ollut niin vahvaa valtion ohjausta, jos maakunta- ja sotehallinto etenee hallituksen esittämässä muodossa. Itsehallintoa maakunnista on vaikea löytää muutoin kuin teoriassa, jatkaa Korhonen.

Eduskunnassakaan ei ole juuri mietitty, miten kuntien ja maakuntien välinen yhteistyö rakennetaan.

– Sosiaalipalvelut ovat hyvä esimerkki. Missään ei ole siirretty vastuuta näin kauaksi työstä, jota tehdään todella lähellä. Maakunnilla pitää olla toimivat yhteydet kuntapäättäjiin ja kuntalaisiin, jotta tämä onnistuu, sanoo Andersson.

Korhonen huomauttaa, että samaan aikaan on hurahdettu pormestarimalleihin.

– Pelkään, että yhä pienempi porukka tekee yhä laajempia päätöksiä. Myös lautakuntien määrää vähennetään. Luottamushenkilöt eivät pysty hallitsemaan asioita siinä määrin kuin pitäisi.

Hän haluaa myös maakuntahallintoon valiokunnat tai lautakunnat.

Andersson kertoo, että Turussa on paljon pohdittu pormestarimallia. Demokratian näkökulmasta on parempi, että on poliittisia johtajia, joilla on selkeä poliittinen mandaatti. Niitä voi myös poliittisin perustein erottaa.

– Nyt nähdään Helsingissä ensimmäisessä pormestarinvaalissa, että koko poliittinen keskustelu henkilöityy ja valta siirretään ylöspäin. Valta pitää olla lautakunnissa, valtuustoissa ja rakenteissa, joissa on kuntalaisten valitsemia päättäjiä. Tämä on meidän malli, josta tulee pitää kiinni.