Hyviä talousuutisia virtaa muualtakin kuin Uudenkaupungin autotehtaalta. Tuoreimpiin kuuluvat kuluttajien luottamuksen nousu ennätystasolle sekä bruttokansantuotteen nousu viime vuonna. Viimeksi mainittu oli vain 1,4 prosenttia, mutta edeltävien vuosien miinusmerkkisiin lukuihin nähden tulos oli huojentava.
Pitkä taantuma voidaan siis julistaa päättyneeksi. Se alkoi 2008, kun talouskasvu hiipui edellisten vuosien 4–5 prosentin vauhdista 0,7:ään ja romahti 8,3 prosenttia vuonna 2009. Lyhyen aikaa kestäneellä elvytyksellä Suomi pääsi nopeasti uuteen kasvuun, mutta yleiseurooppalainen kuripolitiikka tuhosi meiltä puoli vuosikymmentä – suurimmilta uhreilta ehkä koko tulevaisuuden.
Jos ja kun lama todella voidaan julistaa päättyneeksi, on aika aloittaa keskustelu sen opetuksista. Uusi lama nimittäin odottaa meitä varmasti viimeistään ensi vuosikymmenellä. Ehkä aikaisemminkin, ainakin Donald Trumpin valinnan aikaansaama osakekupla on Yhdysvalloissa jo puhkeamassa.
Myös tasan kaksi vuotta sitten Suomi valmistautui vaaleihin. Silloin asetelma oli vasemmistoliitto vastaan kaikki muut. Nyt oppositiossa talouskuria vastustava SDP kuului ennen vaaleja leikkaajien joukkoon. Se esitti suurempia säästöjä kuin keskusta.
Vasemmistoliitto sai muilta puolueilta haukut vastuuttomuudesta esittäessään useiden miljardien julkisia investointeja vaikka lisävelalla Suomen talouden elvyttämiseksi. Vaalien jälkeen keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset ovat ottaneet useita miljardeja velkaa, mutta ei elvytykseen, vaan juokseviin menoihin ja tehottomiin veronalennuksiin.
Viime viikon Kansan Uutisissa ekonomistit totesivat, ettei Suomen talouden elpyminen ole Sipilän hallituksen toimien ansiota, vaan taustalla on Euroopan keskuspankin korkopolitiikka. EKP:n rahapoliittinen elvytys käänsi kehityksen koko Euroopassa.
Kun seuraava lama jossain vaiheessa painaa päälle, on syytä ottaa oppia viimeisimmässä tehdyistä virheistä. Jos vasemmistoliiton tai amerikkalaisten Nobel-palkittujen professorien neuvot eivät kelpaa, niin on syytä kuunnella belgialaista maailmankuulua Paul De Grauwea, London School of Economicsin professoria.
EU ja sen instituutiot ovat ajaneet monen maan kohdalla liian kovaa talouspolitiikkaa ja siksi kansat kapinoivat, hän sanoi Ylen Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa viime lauantaina.
De Grauwe neuvoi tekemään enemmän julkisia investointeja koulutukseen ja infrastruktuuriin, ”vaikka lainarahalla”, maissa jotka saavat velkaa käytännössä ilmaiseksi.
Optimisti hän ei kuitenkaan ole: Saksan, Hollannin ja Suomen kaltaisissa maissa pidetään tiukasti kiinni käsityksestä, jonka mukaan velka on aina pahasta.
Jos edes jotain olisi opittu, niin se, että myös hyvinvointi- ja korjausvelka ovat velkaa.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
