”Mulla on ollut ongelmia jo pitkään, sokeritauti ja sekakäyttöä, nyt perheenjäsenet eivät halua olla enää yhteydessä ja mies heitti mut ulos viime viikolla. Mutta saan syyttää tästä kohtalosta vain itseäni, olenhan tällainen täysi yhteiskunnan luuseri.”
Näillä sanoilla keski-ikäinen nainen tuli juttelemaan luokseni noin kuukausi sitten Kontulassa, jossa vasemmistoliitto oli pitämässä telttaa. Kyyneleet valuivat pitkin naisen poskia. Yritin lohduttaa naista parhaani mukaan, ja sanoin, ettei kukaan ihminen valitse kohtaloaan, jokainen meistä voi kohdata elämässään kriisin, joka pudottaa korkealta ja sysää kaiken ulkopuolelle. Meille halutaan uskotella, että köyhyys ja huono-osaisuus olisivat omaa syytä. Se on vallankäyttöä, se on tapa nujertaa ja hiljentää meidät. ”Siihen ei pidä alistua, ja jos sinä et jaksa taistella vastaan, minä lupaan taistella”, sanoin naiselle.
Helsingin Sanomat teetätti syksyllä 2015 suuren köyhyyskyselyn. Sen mukaan mitä rikkaampia vastaajat olivat, sitä useammin he ajattelivat, että köyhyys ja huono-osaisuus ovat ihmisen omaa syytä. Osittain asenteita selittää pitkä etäisyys köyhyyden kokemuksiin tai niiden puuttuminen omasta lähipiiristä. Julminta on, että tämä puhetapa monesti muuttuu myös osaksi köyhässä asemassa olevan ihmisen omaa itseymmärrystä.
Hallituksen politiikassa näkyy etäisyys köyhimpään kansanosaan.
Suomen hallituksen politiikassa näkyy konkreettisesti etäisyys köyhimpään kansanosaan ja arkielämän kokemuksiin köyhyydestä. Köyhiä halutaan kurittaa pakkotoimenpitein ja rikkaiden kohdalla lisätä valinnanvapautta. Se on näkynyt myös Helsingin kuntapolitiikassa kuluneella valtuustokaudella. Suurin osa valtuutetuista tulee hyvinvoivilta kantakaupungin alueilta, ja monien toimeentulo ja elämä on turvattu. Monilla valtuutetuilla ei ole minkäänlaista kosketusta köyhien lähiöiden arkielämään. Mutta pahinta on se, ettei monella ole edes halua tutustua lähiöiden arkeen ja palveluiden toimivuuteen. Valitettavasti myös tuoreissa kuntavaaleissa monet Helsingin köyhimmät lähiöt jäivät täysin ilman edustusta.
Hallituksen politiikka ei pelkästään kurjista huono-osaisten asemaa, vaan se myös vahvistaa sellaista ihmiskuvaa, jonka mukaan jokainen on syypää omaan kohtaloonsa. Vasemmiston tulee tässä tilanteessa vaihtoehtojen ja toisenlaisten ratkaisujen tarjoamisen lisäksi korostaa yhteiskunnan rakenteellista analyysia.
Vasemmiston tulee jatkossakin kanavoida politiikkaan niiden ihmisten ääni, joilla ei ole resursseja tehdä sitä itse. Tutustumalla esimerkiksi vanhuspalveluiden, lastensuojelun, mielenterveys- ja päihdepalveluiden ja paperittomien tilanteeseen ja jututtamalla ihmisiä lähiöissä tuodaan politiikkaan sellaista tietoa, jolle on juuri nyt huutava tarve. Siksi jalkatyön on jatkuttava myös vaalien jälkeen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
