Politiikassa tulee silloin tällöin vastaan asioita, joista kaikki ovat samaa mieltä. Ruokahävikin vähentäminen on ollut Euroopan parlamentissa tällainen teema. Ruokahävikin vähentämistä ja ruokaturvallisuuden parantamista koskeva mietintö hyväksyttiin ympäristövaliokunnassa ennen pääsiäistä yksimielisesti.
Sujuvaa päätöksentekoa auttoi varmasti se, että limittäin mietinnön kanssa ehdittiin hyväksyttyä iso jätelainsäädäntöpaketti: resurssitehokkuutta ja kaatopaikalle päätyvien jätteiden vähentämistä oli siis jo ehditty porukalla pohdiskella.
Faktatkin puhuvat puolestaan: YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n arvioiden mukaan maailmassa heitetään hukkaan tai menetetään joka vuosi noin kolmasosa syötäväksi tarkoitettua ruokaa ruokaketjun eri vaiheissa. Ruokahävikin ja resurssien tuhlauksen sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset ovat valtavat.
Ruokahävikin ja resurssien tuhlauksen sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset ovat valtavat.
Kukaan poliitikko tuskin pitää kannatettavana, että EU:ssa hävitetään joka vuosi 88 miljoonaa tonnia eli noin 173 kg ruokaa henkeä kohti.
Samaan aikaan 55 miljoonalla ihmisellä Euroopassa ei ollut varaa kunnon ateriaan kuin joka toinen päivä.
Ruokahävikille on tehtävissä paljonkin, mutta tehokas vähentäminen ja mittaaminen vaativat yhteisiä määritelmiä. Turvalliseksi todettu ylijäämäruoka voidaan hyödyntää, ja sillä voidaan helpottaa köyhyyden aiheuttamaa nälkää, mutta pysyväksi ratkaisuksi ylijäämästäkään ei ole. Ruoka-apu ei korvaa turvattua toimeentuloa.
Ruokaketjussa ylipäätään on paljon parantamisen varaa. Kilometreissä mitattuna ruoka on Euroopan kuljetetuin tuote. Kun muistetaan, että liikenne tuottaa Euroopassakin eniten hiilipäästöjä maapallon ilmakehään, on lähiruoan suosiminen ilmastoteko, johon jokainen suomalainen pystyy.
Lähiruoka on myös turvallista, koska sen tuotantoketju on helpompi tarkistaa. Unohtaa ei kannata myöskään lähiruoan suosimisen merkitystä paikallisten tuottajien elinkeinolle, maakunnan taloudelle ja Suomen huoltovarmuudelle.
Valiokunnan mietinnössä ehdotetaan valistuksen aloittamista tulevista sukupolvista: perheitä voi valistaa kouluissa ja päiväkodeissa olevien lasten ja nuorten avulla. Ilokseni olen nähnyt suomalaisissa kouluissa tätä työtä jo tehtävän: ”älä ruoki biojäteastiaa” on kyltti, jonka moni oppilas jo tuntee.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 
