Vaalipäivän aattona ykköslehden puolen sivun ilmoituksessa puheenjohtaja Li Andersson haastoi herättämään nukkuvan äänestäjän. Päätin herättää kaksi ja soitin Sulkavalle Etelä-Savoon. Selvisi, ettei kumpikaan äänestä. ”Ei täällä ole yhtään vasemmiston, eikä edes vihreiden ehdokasta”, kuului perustelu.
Niinpä. Etelä-Savossa on 14 kuntaa, niistä peräti 10 oli vailla vasemmiston ehdokasta.
Etelä-Savossa puolue sai valtuutettuja kahteen kuntaan. Savonlinnassa 4,9 prosentin (+ 0,5) kannatus riitti kahteen paikkaan. Pieksämäellä 7,4 prosentin (+ 0,8)kannatuksella tuli myös kaksi paikkaa – siinä oli kuitenkin yhden menetys, mikä johtui osittain valittavien määrän vähenemisestä.
Politiikan suuntaan käännettä haluava organisaatio toimii vaalien välilläkin ja etsii vaikka ”oville koputellen” niitä, joiden hyväksi käännettä ajaa.
Maakunnan keskuksessa Mikkelissä vasemmiston kannatus oli 1,4 prosenttia (+ 0,4). Se ei riittänyt paikkaan, mutta 2015 eduskuntavaalien äänimäärä olisi riittänyt kirkkaasti.
Pohjois-Karjalan puolella ei ollut yhtä synkkää. Kuntia on 13, kolmessa ei ollut vasemmiston ehdokasta. Seitsemän kuntaa jäi ilman vasemmiston valtuutettua.
Vertailu 2015 eduskuntavaaleihin on kiinnostava. Vasemmiston niissä saama äänimäärä olisi riittänyt kolmessa kunnassa, Juuassa, Kontiolahdella ja Liperissä valtuustopaikkaan, ja Nurmes olisi ollut kahden äänen päässä.
Nyt Juuassa ja Nurmeksessa ei ollut ehdokkaita, Liperissä vain yksi ja Kontiolahdella neljä, joiden yhteinen potti jäi yli sata ääntä eduskuntavaalituloksesta.
Siinä missä Joensuun mainio tulos perustui osittain ehdokasasettelun onnistumiseen, selittyy lähiseudun vaatimaton tulos sen epäonnistumisella.
Yksi poikkeus: Valtimolla oli vain kaksi ehdokasta, mutta molemmat menivät läpi, kun ääniharava Veijo Karppinen keräsi 96 ääntä, 8,7 prosenttia kaikista kunnassa annetuista äänistä. Se on suhteellisesti parempi tulos kuin Li Anderssonin huikea äänimäärä Turussa.
”Kun poliittinen linja on kunnossa, organisaatio ratkaisee”, opetti joku vasemmistoliikkeen guru.
Vasemmistoliiton kuntavaalitulos katkaisi pitkään jatkuneen vaalitappioiden sarjan. Enempää se ei merkinnyt – hehkutuksesta huolimatta.
Käänteen aikaansaamiseksi on huomio kohdistettava organisaatioon – sekä modernimmassa että perinteisemmässä mielessä. Ja tässä organisaatio tarkoittaa jotain ihan muuta kuin vaalikampanjointia.
Vaaleista toiseen tähtäävä organisaatio kohdistaa huomion sinne mistä ääniä on saatavissa ja jättää oman onnensa nojaan hankalat paikat, esimerkiksi nämä vaille ehdokasta jääneet seudut.
Politiikan suuntaan käännettä haluava organisaatio toimii vaalien välilläkin ja etsii vaikka ”oville koputellen” niitä, joiden hyväksi käännettä ajaa.
lehti 