Kiinalainen naisaktivisti Zheng Churan ei suostu vaikenemaan

Kuva on otettu elokuussa 2014, toisin sanoen puoli vuotta ennen kuin kuusi poliisia haki Zheng Churanin kotoaan Guangzhoussa ja vei hänet lähes 2 000 kilometrin päähän poliisiasemalle Pekingiin. Sinne tuotiin myös Li Maizi, Wang Man, Wei Tingting ja Wu Rongrong. Nämä viisi naisaktivistia olivat keväällä 2015 pidätettynä maaliskuun 7. päivästä huhtikuun 13. päivään.

Taustalla kuvassa näkyy lakossa olevia Guangzhoun yliopiston siivoojia. Valtiollinen yliopisto on yksi Kiinan maineikkaimmista. Lakko taas oli yksi monista siivousalan työtaisteluista nopean talouskasvun alueella Helmijoen suistossa.

Markkinatalouteen siirtymisen seurauksena sekä valtakunnalliset että alueelliset viranomaiset antavat siivoustyöt halvimman tarjouksen tehneille yhtiöille. Näin sadat tuhannet siivoojat joutuvat tilanteeseen, joka laissa on kielletty mutta tosiasiassa yleinen käytäntö.

Guangzhoun yliopiston siivoojat saivat valtiolliselta työnantajaltaan Groundeylta kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli pysyminen yhtiön palveluksessa ja muuttaminen toiseen osaan maata. Toinen oli siirtyä uuden yksityisen Sui Cheng -yhtiön palvelukseen uusina työntekijöinä menettäen vakituisen työntekijän aseman, kaikki saavutetut edut sekä siihen mennessä kertyneen eläkkeen.

Lain mukaan on kymmenen vuotta samassa yhtiössä työskennelleellä oikeus saada työsuhteensa vakinaistetuksi sekä oikeus korvaukseen irtisanottaessa. Suurin osa Guangzhoun yliopiston yli kahdestasadasta siivoojasta oli työskennellyt siellä yli kymmenen vuotta, ja 80 prosenttia heistä oli naisia.

Guangzhoussa syntyneet yhdistivät voimansa muualta tulleiden kanssa ja kääntyivät siirtotyöläiskeskus Panyun puoleen. Panyu antaa oikeudellista ja muuta apua työntekijöille sekä yksilöinä että ryhminä. Se hoitaa usein tehtäviä, jotka kuuluisivat Yleiskiinalaisen keskusammattiliiton paikallisosastolle, koska liitto kulkee käsi kädessä yhtiöiden omistajien kanssa.

Naiset johtivat lakkoa

Kaikki siivoojien edustajikseen aluksi valitsemat 18 henkilöä olivat naisia. Lopulta neuvotteluihin Groundeyn kanssa valittiin viisi henkilöä, joista neljä oli naisia.

Lakosta koko maahan sosiaalisessa mediassa levinneet raportit eivät kuitenkaan kuvastaneet todellisuutta, ja Guangzhoussa syntynyt ja kasvanut feministiaktivisti Zheng Churan tunsi velvollisuudekseen kirjoittaa asiasta.

Zheng Churan kokee edelleen painostusta.

– Menin sinne, koska olin lukenut useita juttuja lakosta. Kaikissa niissä haastateltiin pelkästään miehiä ja kuvissa näkyi vain miehiä. Paikan päällä tilanne näytti toiselta, ja ajattelin, että minun täytyy näyttää maailmalle, miten nämä naiset taistelevat, miksi he taistelevat ja miten vahvoja he ovat.

– Minusta lakko on hyvä tapa taistella työntekijöiden oikeuksien puolesta, mutta kiinalaisessa ay-liikkeessä vallitsee edelleen käsitys, että naiset ovat heikkoja. Voima on ominaisuus, joka liitetään miehiin, eivätkä ihmiset noteeraa naisia, jotka kamppailevat työntekijöiden oikeuksien puolesta. Se tekee minut niin vihaiseksi.

Näin sanoo Zheng Churan, joka on nuorin sittemmin maailmankuuluiksi tulleista viidestä kiinalaisesta feminististä.

Jo nuorena feministiksi

Zhengin artikkeli julkaistiin kiinaksi ja englanniksi, ja sitä levitettiin kaikkialle maailmaan. Lähes tuhat Guangzhoun yliopiston opiskelijaa ryhtyi levittämään uutista muiden maakuntien opiskelijoille. Näin syntyi laaja yleinen mielipide lakkolaisten tueksi. Lopulta siivoojien edustajat saivat siirtotyöläiskeskus Panyun tuella tehtyä sopimuksen valtiollisen työnantajansa kanssa.

– Feministinen aktivismi on monivivahteista ja siten se on vahvistava voima monilla yhteiskunnan aloilla, sanoo Zheng ja kertoo, että hänellä feministiset ajatukset syntyivät jo varhaisessa iässä.

– Näin lapsena tv:stä monia ohjelmia, jotka saivat oloni tuntumaan epämukavaksi ja syrjityksi. Ohjelmissa sanottiin, että naisen tulee synnyttää poikia, ja jos hän ei saa poikaa, pitää yrittää uudelleen kunnes poika syntyy. Niissä sanottiin, ettei naisen pitäisi työskennellä kodin ulkopuolella, että hänen on parempi pitää huolta kodista, antautua miehen elätettäväksi ja nauttia elämästä.

– Minusta se oli tosi kummallista, koska minä en kokenut, että miehen tai pojan kykyjen välillä olisi jotain eroa omiini verrattuna. Tunsin jopa, että minun kykyni olivat monessa suhteessa suuremmat ja olin monissa asioissa parempi kuin ikäiseni pojat.

Zheng kertoo, että hänestä oli hauskaa purkaa koneita ja koota ne uudelleen. Hän oli myös todella hyvä matematiikassa.

– Joskus sanottiin, että naiselle on hyve se, ettei hän ole hyvä missään. Se tuntui niin epäoikeudenmukaiselta. Tulin vihaiseksi katsoessani niitä ohjelmia. Kun sitten joskus harvoin esitettiin draama, jossa nainen oli poliisi, tulin iloiseksi ja tunsin, ettei maailma kuulu vain miehille.

Guangzhoun vessakapina

Zheng oli 22-vuotias osallistuessaan ensimmäiseen feministiseen tempaukseensa helmikuussa 2012. Occupy Wall Street -liikkeen innoittamana Zheng sekä palkittu näyttelijä ja feministiaktivisti Xiao Meili kokosivat ryhmän naisia, jotka valtasivat miesten vessoja Guangzhoussa.

Naiset pitivät kutakin vessaa varattuna kymmenen minuuttia niin että paikalle syntyi pitkä jono. He halusivat näyttää, että tarvitaan lisää julkisia vessoja naisille.

Tapahtuma huomattiin koko maassa, ja Li Maizi yhdessä muiden feministien kanssa toisti sen menestyksellisesti Pekingissä.

Valtiojohtoisista mediakanavista vain harvat kertoivat tempauksista, vaikka ne tehtiin viranomaisten luvalla ja niistä tuli onnistuneita ja sosiaalisesti hyväksyttyjä.

Naiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kirjoittivat joillekin kansankongressin (parlamentin) edustajille ehdottaen, että nämä tekisivät aloitteen naisten vessojen lisäämisestä. He saivat myönteistä vastakaikua, ja useat kansankongressin jäsenet nostivat maaliskuun 2012 istuntokaudella kysymyksen esiin. He myös seurasivat asian kehittymistä paikallisella tasolla.

Lopputulos oli, että muutamat suurkaupungit sisällyttivät uusien naistenvessojen rahoittamisen seuraavan vuoden budjettiin. Tämä puolestaan rohkaisi aktivisteja uusiin tekoihin.

Valtion asenne muuttui

Poliittisen johdon asenne feministien toimia kohtaan muuttui kuitenkin sitä mukaa kun aktivistit saivat vastakaikua puolueen naisliitolta ja tempauksista tuli yhä yleisempiä ja ne levisivät kaikkialle maahan.

Maaliskuun 7. päivänä 2015 Li Maizi, Wang Man, Wei Tingting, Wu Rongrong ja Zheng Churan pidätettiin, päivää ennen kuin he olivat aikoneet toteuttaa useissa suurkaupungeissa kampanjan julkisissa liikennevälineissä tapahtuvaa seksuaalista häirintää vastaan.

Loppu onkin sitten historiaa.

–Minun täytyi irtisanoutua työstäni ja perheeni haluaa, että luovun feminismistä ja lopetan aktivismin. Se on raskasta ja tuottaa stressiä, kertoo Zheng.

– Minut kutsutaan edelleen kuulusteluihin ja jotkut viranomaiset ovat käyneet mieheni vanhempien luona ja puhuneet anoppini kanssa. Se oli todella ärsyttävää.

– Minulla on hyvät välit vanhempieni kanssa, mutta he ovat yhä peloissaan. Jotkut sukulaiset ovat ottaneet etäisyyttä minuun, heidän mielestään olen riitapukari ja vankilakundi. Toiset taas suhtautuvat minuun paremmin kuin ennen ja katsovat, että toimintani herättää kunnioitusta.

Pidätykset nostattivat laajan reaktion sosiaalisessa mediassa, ja erityisesti nuoret naiset kertoivat omista kokemuksistaan seksuaalisesta ahdistelusta julkisissa liikennevälineissä ja ilmaisivat tukensa viidelle pidätetylle.

Feminismin läpimurto

Monet ihmisoikeusaktivistit, työläisoikeuksien aktivistit ja juristit katsovat, että valtiovallalla on nyt käynnissä järjestelmällinen kampanja perinteisiin sukupuolirooleihin palaamiseksi osana laajempaa repressiivistä vallankäyttöä. He pitävät viiden feministin vangitsemista keskeisenä feminismin läpimurrolle Kiinassa.

– Kiinassa feministisen aktivismin alkujuuret ovat Pekingissä järjestetyssä YK:n naistenkongressissa [1995]. Se on saanut alkuun jotain suurta, ja joka päivä liittyy uusia nuoria feministejä liikkeeseen. Liikkeen sisällä on suuri rikkaus ja luovuus, koska feministit toimivat paikallisesti ja omista elinoloistaan lähtien, kertoo Zheng.

– Guangzhoun yliopiston siivoojat muistivat minut ja antoivat minulle paljon tukea pidätykseni aikana. Meidän pidättämisemme pelästytti monet, mutta monet myös tulivat tietoisiksi yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksista.

Käännös: Arto Huovinen