– Minua on hävettänyt ajatella, miltä tämä kaikki näyttää kansalaisten silmissä, sanoi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson eduskunnan tiedonantokeskustelussa viime viikon hallituskriisistä.
Hän sanoi kertoneensa kouluvierailuilla, että eduskunnan työstä annetaan paljon kyynisempi ja oman edun tavoitteluun pohjautuvampi kuva kuin miksi on sen kokenut.
– Kun te, pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo, viikko sitten puhuitte arvojen säilyttämisen tärkeydestä ja sanoitte ei kiitos hallitusyhteistyölle Jussi Halla-ahon kanssa, silloin moni meistä ajatteli, että kappas, Orpo ja Sipilä löysivät vihdoin moraalisen selkärankansa. Monissa suomalaisissa heräsi silloin pieni toivon pilkahdus siitä, että tämä uusi tilanne johtaisi edes jonkinlaiseen muutokseen kohti tasa-arvoa hallituksen poliittisessa linjassa.
– Tiistaina selvisi kuitenkin, että kyse ei ollut kriisistä, vaan tarkkaan harkitusta strategiasta. Hallituksen sisällä oli jo etukäteen varauduttu Jussi Halla-ahon voittoon, ja arvopuheiden tarkoitus oli vain rakentaa tie takaisin hallitukseen Soinille ja UV-ryhmälle. Voiko politiikka olla enää kyynisempää?
Anderssonin mukaan kaikki tämä tehtiin siksi, että kaikkien aikojen laajamittaisin sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen ja ulkoistaminen toteutettaisiin suunnitelmien mukaisesti.
Halla-aho ei vielä äsken ongelma
Andersson huomautti, ettei Sipilälle ja Orpolle ollut ongelmaa tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa silloin, kun Halla-aho oli hallituspuolueen meppi ja ne kansanedustajat, jotka nyt siirtyivät oppositioon, kuuluivat hallituspuolueen eduskuntaryhmään. Timo Soinille ei ollut ongelmaa tehdä yhteistyötä Halla-ahon kanssa niin kauan, kuin hän itse oli puoluejohtaja.
– Nyt Soini ja kumppanit ovat jopa valmiita perustamaan uuden puolueen, jotta saavat jatkaa hallituksen apupuolueena, pienituloisia kurjistavalla ja julkisia hyvinvointipalveluita ulosmyyvällä linjalla.
– Ja entäs oppositioon siirtyvät perussuomalaiset? Jo heti ensimmäisellä kyselytunnilla eräs edustaja moitti hallituksen leikkauspolitiikkaa ”köyhien unohtamisesta”. Tämä sama edustaja oli vielä viikko sitten yksi hallituspolitiikan kärkkäimmistä puolestapuhujista, ja on itse ollut mukana sopimassa hallituksen köyhiä kurjistavasta leikkauspolitiikasta. Voiko politiikka olla enää selkärangattomampaa?
Vasemmistoliitto vaatii yhä uusia vaaleja
Vasemmistoliitto pitää edelleen uusia vaaleja demokraattisempana tapana ratkaista syntynyt poliittinen solmu.
– Nyt pääministeri Sipilä ratkaisi sen ottamalla hallitukseen uuden puolueen ilman hallituksen hajottamista ja ilman uusia hallitusneuvotteluja, jotta prosessikaavioon tulisi mahdollisimman vähän kansanvallan aiheuttamia häiriöitä, Andersson sanoi.
Hän kannatti SDP:n Antti Lindtmanin tekemää epäluottamuslausetta. Siinä todetaan, että ”tapa, jolla hallitus koottiin ei edusta avoimen kansanvaltaisen demokratian toimintaperiaatteita. Koska hallitus ei myöskään ollut valmis uudistamaan hallitusohjelmaa ja sen arvopohjaa esitän, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”
Moraalisesti ohentunut hallitus
Lindtmanin mukaan hallitus yrittää nyt jatkaa olemassaoloaan muina miehinä.
– Se jatkaa kuitenkin parlamentaarisesti ja moraalisesti ohentuneena ilman kansalaisten enemmistön tukea. On ilmeistä, että hallituksen takana on enää vajaa 40 prosenttia kansasta. Se ei ole paljoa.
Moraalisen laskuopin tulosta Lindtman piti vielä huonompana.
– Eronpyyntö ja uudet hallitusneuvottelut olisivat antaneet mahdollisuuden keskustella Suomen linjasta ja samalla mahdollisuuden tarkistaa linjaa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan suuntaan. Sitä mahdollisuutta ei haluttu käyttää – valtapoliittisten päämäärien johdosta.
Vihreiden uuden puheenjohtajan Touko Aallon mukaan hallituksen jatkossa mentiin oikoteille, kun sen sijaan olisi pitänyt kuulla kaikkia eduskuntaryhmiä ja neuvotella kunnolla uudesta hallituksesta. Tapahtumat näyttävät valtapeliltä; halulta säilyttää oma asema ja pitää kiinni hallituspuolueille rakkaista sopimuksista.
uutiskirje 
