Hoitamattomat hampaat on uhka terveydelle

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Lääkintöneuvos Anne Nordblad sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) kertoo suunhoidon tilanteen olevan mainettaan parempi. Muutama vuosi sitten hammaslääkäreitä oli noin 12 prosenttia vähemmän kuin kunnissa olisi tarvittu. Nykyisin vajaus on noin kuusi prosenttia. Koulutusta on lisätty merkittävästi, ja virat saadaan melko nopeasti täytettyä kunnissa.

– Sotea odotellessa suunhoito on jo nyt jokaisen ulottuvilla. Joissakin kunnissa ilmenee viivettä hoitoon pääsyssä muun muassa henkilöstöpulan takia, mutta hoitoa on kyllä saatavilla, sanoo Nordblad.

Hänen mukaansa päivystysluontoiset tehtävät voidaan hoitaa. Kunta voi antaa palvelusetelin, jos se ei pysty tarjoamaan palvelua. Kunnat hankkivat palveluja myös ostopalveluina ja vuokratyövoimalla.

Valistus vähentää
hoidon tarvetta

Tehokkaan valistustyön takia hoidon tarve on jopa vähentynyt. Kouluhammashoitoa on kehitetty 1950-luvulta lähtien. Laajamittainen valistustyö aloitettiin jo 70-luvulla, jolloin keskityttiin lasten ja nuorten ohjaamiseen. Fluoraukset tulivat kouluihin, ja lapsia kannustettiin ja opetettiin harjaamaan hampaitaan. Säännölliset tarkastukset ja hygienian korostaminen vähensivät kariesta.

– Täysin hampaattomia ikäihmisiä tapaa entistä harvemmin. Terveyskeskusten hammashoitopalvelujen avautuminen aikuisille päästi myös pienituloisimmat hammashoidon piiriin, ja siksi tilanne on huomattavasti parempi kuin takavuosina, Nordblad huomauttaa.

Suun ja hampaiden hoitamattomuus johtuu kuitenkin monista seikoista. Aina ei syynä ole hoidon kalleus.

– Voi olla erilaisia pelkoja tai ei tiedosteta tarvetta tai asetetaan muut tarpeet edelle, Nordblad pohtii.

Julkisesta hammashoidosta huonoja huhuja

Kaikilla kansalaisilla on jo nyt oikeus tarvitsemaansa hammashoitoon kustannuksista ja maksukyvystä riippumatta. Ihmisten mielessä elää sitkeästi käsitys, että julkiseen hoitoon ei pääse.

On epäilyjä, että kustannussyistä hammashoitoa ei toteuteta parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi köyhä saa helposti terveyskeskuksesta suuhunsa halvan, hankalan irtoproteesin toiminnallisesti paremman implanttirakenteen sijaan.

– Legenda huonosta halvasta hoidosta ei pidä paikkaansa, vaikka pyrkimyksenä onkin pitää kustannukset kohtuullisina, sanoo Nordblad.

– Terveyskeskuksia ei missään tapauksessa ole ohjeistettu tekemään hoitopäätöksiä toimenpiteen hinnan perusteella. Hammaslääkäri saa ja hänen pitääkin noudattaa omaa etiikkaansa ja valita potilaan kannalta paras vaihtoehto.

Nordblad painottaa, että hammaslääkäri suunnittelee hoitokokonaisuuden yhdessä potilaan kanssa keskustellen. Suunhoidon peruspalveluissa on käytössä yhtenäiset perusteet. Kalliitakaan vaihtoehtoja ei saa sulkea pois, mikäli ne ovat potilaan kannalta perusteltuja.

– Vaativia hoitoja ei pystytä suorittamaan kaikissa pienten kuntien omissa terveyskeskuksissa, ei löydy erikoisosaamista eikä välineitä. Kuntien tulisikin tehdä yhteistyötä näissä asioissa.

Puhtaasti esteettisistä syistä tehtäviin toimenpiteisiin palvelut on hankittava yksityissektorilta ja maksettava omasta pussista.

– Voidaan tietysti olla eri mieltä siitä mikä on puhtaasti esteettinen toimenpide.

Yksityisen hammashoidon hinnoittelu on vapaata, ja potilas maksaa hoidon lähes kokonaan itse. Sairausvakuutus korvaa kustannuksista enää 15 prosenttia. Hinnoittelua säätelee vain kilpailutilanne.

Yksityinen hammashoito keskittyy kaupunkeihin

Soteuudistuksen yhteydessä myös hammashoito muuttuu. Nordblad muistuttaa, että sairausvakuutusrahoitus on linjausten mukaan voimassa vuoteen 2021 asti. Korvaus on asiakkaan kannalta vähäinen. Ne joilla varaa on, käyttävät yksityislääkäreitä korvauksia kyselemättä.

– Tällä hetkellä yksityiset palvelut ovat keskittyneet isoihin kaupunkeihin, joissa on maksukykyistä kysyntää. Hoitoon hakeudutaan mieluusti lähelle, joten maaseudulla aika varataan helpommin terveyskeskuksesta. Tulevaisuudessa terveyskeskukset todennäköisesti yhdistyvät suuremmiksi maakunnallisiksi yksiköiksi, joilla on kattavampi palveluvalikoima. Kaikkien tuottajien palveluvalikoimaan tulisi kuulua yleisimmät tarpeelliset hoidot.

– Sotehan tuo potilaan ulottuville myös yksityishammaslääkärien palvelut ilman kustannuslisää. Potilas maksaa aina saman palvelumaksun hoitopaikasta riippumatta. Yksityisten palveluntuottajien kanssa tehdään sopimukset asiakas- ja toimenpidekohtaisista korvauksista. Asiakasmaksujen valmisteluun on asetettu työryhmä.

Hoitoa on tarjolla
kattavasti

Nordblad arvioi, että tällä hetkellä yksityisessä hammashoidossa on jonkin verran ylitarjontaa. Julkisella puolella on vajetta, mutta kun koko väestölle avautuu mahdollisuus valita palveluntuottajansa, niin kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat.

–  Hammaslääkäreitä koulutetaan tarvetta vastaavasti, joten hoitokapasiteetti riittää, vaikka tarve tilapäisesti hiukan lisääntyisikin.

– Puhtaasti yksityiset hammaslääkärit säilyvät varmaan jatkossakin.

Nordblad haluaa vielä muistuttaa niistä potilaista, jotka tarvitsevat kaikkein kipeimmin hoitoa.

– Tällä hetkellä vanhukset ja laitoshoitoa tarvitsevat ihmiset ovat jääneet vähälle huomiolle. He eivät itse aina pysty palvelua vaatimaan, eikä ole läheisiäkään kantamassa huolta

Näiden ihmisten ei tarvitse odottaa soten tuloa, vaan laitosten henkilökunnalla on tärkeä rooli hoitaa asia yhteistyössä suun ammattilaisten kanssa.