– En ollut lainkaan miettinyt oopperan säveltämistä, ennen kuin Savonlinnan oopperajuhlat tilasi vuoden 1975 tuotantoonsa minulta oopperan. Tuo tilaus ja Ratsumiehen säveltäminen kehkeytti minusta oopperasäveltäjän. Tuskinpa ilman tätä tilausta olisin säveltänyt viittä seuraavaa oopperaani, muistelee säveltäjä Aulis Sallinen uransa alkuvaiheita.
Savonlinna ja erityisesti Olavinlinna ovat olleet Salliselle rakkaita jo lapsuudesta lähtien, jolloin hän näki ensi kerran Olavinlinnan evakkomatkallaan.
Vuoden 1975 oopperajuhlat sysäsi liikkeelle myös tämän kesän hienon tilaustyön, Linna vedessä –kronikan.
Kaikki taidemuodot ovat tarpeellisia ja tukensa ansainneet riippumatta siitä, tulevatko ne kaupallisesti toimeen.
– Eeva-Kaarina Volanen lausui tuolloin Lassi Nummen runoelman Linna vedessä. Myöhemmin sain Nummelta hänen kirjansa. Luin sen tuolloin, mutta kokoelma unohtui kirjahyllyni uumeniin neljäksikymmeneksi vuodeksi, Sallinen kertoo ja jatkaa:
– Hauska yksityiskohta on myös lehtileike, jonka sain nyt käsiini. Se on kopio kriitikko Pekka Tarkan Nummen kokoelman arvostelusta, joka päättyy ennustukseen: ”Ehkä musiikin ja historian virittämä sana kääntyy joskus takaisin musiikiksi. Vähän karsittuna Linna vedessä tarjoaa säveltäjälle vaikkapa modernin kantaatin ainekset.”
Linna-kronikka luonnon ylistys ja puolustuspuhe
Tarina on hieno, ja niin on kronikkakin neljälle laulajalle, kamariorkesterille ja kertojalle. Mitä sanottavaa sillä on aikamme ihmisille?
– Sanoma ainakin siitä, että Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Olavinlinna on historiallinen muistomerkki, joka muistuttaa itsenäisyystaisteluistamme. Ennen kaikkea Nummen runo ja minun kronikkani ovat luonnon ylistystä ja puolustuspuhe. Manifesti luonnon tärkeydestä ihmiselle ja sen säilyttämisestä.
Sallinen on ilahtunut siitä, että kulttuuriministeri Sampo Terho (uv.) vierailee Linna vedessä ja Kullervon ensi-illoissa. Hän haluaisi antaa melkoisen ryöpytyksen kohteeksi tulleelle ministerille työrauhan.
Hän kritisoi sitä, että niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa kulttuuriministereiden posti annetaan jollekin, jolle ei muuta ministerin virkaa löydy ja riippumatta siitä, miten hän pystyy sen hoitamaan.
– Mieleeni tulee Mitterrandin sosialistinen hallitus Ranskassa, jossa oli kulttuuriministerinä Jack Lang, joka sai valtavasti myönteistä kehitystä aikaan kaudellaan. Kulttuurin imagoa nostettiin huimasti ylöspäin, kuten vasemmistohallitukset ovat aina tehneet. Ikävä kyllä oikeistohallitukset ovat menetelleet päinvastoin.
”Onnekseni olen säveltäjä enkä poliitikko”
Suomen poliittisen tilanteen Sallinen näkee suhteellisen vakaana. Häntä huolestuttaa se, mikä tapahtuu rajojemme ulkopuolella.
– Monet asiat olisivat ratkaistavissa, mikäli järkeä ja poliittista tahtoa suurvaltojen välillä ja Euroopassa löytyisi. Eurooppa on muuttunut peruuttamattomasti. Eikä sodan musta uhkakaan ole täysin väistynyt.
Sallisen mukaan Ranskan presidenttiehdokas Marine le Pen käytti ihmisten hätää härskisti hyväksi kampanjassaan.
– Onneksi ranskalaiset osoittivat fiksuutensa jättämällä hänet rannalle presidenttikisassa. Tämä ilmiö niin Ranskassa kuin muuallakin on vastenmielinen ja tuomittava, valitettavasti se ei näytä hälvenevän ainakaan toistaiseksi.
Ilmassa on monia vaikeita poliittisia ratkaisuja, muun muassa vaikea pakolaisongelma. Hyvin hoidettuna maahanmuutto on kuitenkin suuri mahdollisuus hiipuvan väestökehityksen tasapainottamiseksi. Ratkaisujen löytäminen on poliitikkojen tehtäviä.
– Onnekseni olen säveltäjä enkä poliitikko. Euroopalla on synkkä historia sotien ja muiden konfliktien suhteen. Mutta, eihän täällä ole milloinkaan ollut näin pitkää rauhan kautta, mikä on pitkälle Euroopan unionin ansioista.
Taiteen tehtävä on Sallisen mielestä syvempi ja tärkeämpi kuin poliittiset päätökset. Taide kehittää ja vahvistaa ihmisen positiivisia puolia.
”On väärin ajatella, että oopperataide olisi poliittista”
Musiikki on kaikkien taiteiden joukossa ylivertainen, Sallinen häpeilemättä toteaa.
– Suojasataman ihmiselle suova musiikki ei ole koskaan ketään vastaan, ei myöskään kenenkään puolella. Musiikki on yhdistänyt ihmisiä ja kansakuntia satoja vuosia, kuten musiikin ja taiteen historia osoittaa. Muiden taiteiden joukossa esimerkiksi teatteri ja kirjallisuus ovat usein hyvinkin poleemista aiheuttaen skismaa ihmisten välillä. Vaikkapa pianosonaatti ei koskaan ole ketään vastaan. Musiikki on aina ihmisen puolella.
– Vierastan politiikkaa taiteen yhteydessä. Politiikka on liian ahdasta suhteessa taiteeseen, se pitää korvata ihmisyydellä, Sallinen jatkaa.
Entä Punainen viiva-ooppera, joka kertoo demokratian sarastuksesta ja äänioikeuden saamisesta Suomessa?
– Sekin on ihmisyyden puolella kertoen ihmisten oikeuksista. On väärin ajatella, että oopperataide olisi poliittista, kauheimmatkin tarinat kertovat ihmisyydestä sen eri ilmenemismuodoissa. Säveltaide pyrkii aina humaanisuuteen, ja on siinä myös onnistunut.
Suomessa hyvä työskennellä säveltäjänä
Oopperan eliittisyydelle Sallinen viittaa kintaalla.
– Kaikki taidemuodot ovat tarpeellisia ja tukensa ansainneet riippumatta siitä, tulevatko ne kaupallisesti toimeen. Olisi erittäin epäinhimillistä antaa joidenkin taidemuotojen näivettyä siksi, ettei muka ole rahaa. Se kääntyy ihmisyyttä vastaan. Rahasummat, joilla valtio Suomessa taidetta tukee, ovat mitättömän pieniä suhteessa moniin muihin menoihin.
– Pitää muistaa, kuinka suuren, koulutetun ja osaavan joukon veroa maksavia ammattilaisia vaikkapa ooppera ja orkesterit työllistävät. Suomessa on uskomattoman hieno, maailman kärkeä edustava ja valtakunnallisesti kattava orkesterilaitos. Sitä ei missään nimessä saa romuttaa olipa taloudellinen tilanne mikä tahansa, Sallinen jyrisee.
Hänen mielestään Suomessa on erittäin hyvä työskennellä säveltäjänä.
– Nuortenkin säveltäjien teoksia esitetään suhteellisen hyvin. Mikä parasta, että yleisö on kiinnostunut myös uudesta musiikista. Kun aloittelin säveltäjänä, silloin konserteissa, joissa esitettiin uutta musiikkia, penkkirivit ammottivat tyhjyyttään.
Sallinen kertoo ajan myötä pyrkineensä tietoisesti yksikertaisuuteen sävellyksissään.
– Se on tavattoman vaikeaa, sillä se vaatii sävellyksiltä paljon sisältöä. Hyvin helposti ylipäätään osaamattomuus ja tyhjyys voidaan peittää meluun. Tämä kehitys sävellystyössäni on myös melun vastainen projekti.
– Elämme rökäleaikaa, eräänlaista turbokautta, jolloin hiljaiset, tärkeät äänet tahtovat peittyä meluun. Pyrkimys hiljaisuuteen ja kauneuteen nousee entistäkin tärkeämmäksi kaikessa, myös sävellystyössäni.
Sallinen säveltää edelleen
82-vuotias Aulis Sallinen säveltää edelleenkin uutterasti. Häneltä valmistui juhlavuodeksi kaksi kantaesitystä yksi Naantalin musiikkijuhlille ja toinen Loviisaan.
– Säveltäminen on 24 tuntia vuorokaudessa kestävä prosessi, joka merkitsee työn määrätietoista käynnistämistä ja sävelvalintoja. On aivan turha odottaa mitään inspiraatiota, ei sellaista ole olemassakaan. Ryhdyn kehittelemään jotain sävelaihetta, joka rupeaa kasvamaan ja elämään.
Herään usein aamuöisin, sillä sävellän nukkuessanikin. Tämä kestää niin kauan, kun teos on valmis. Sitten kirjoitan partituurit kivikautisella tavalla, lyijykynällä nuottipaperille, tietokonetta kavahdan. Oopperoiden säveltäminen vaatii myöskin dramaturgista pulssia, teatteripulssia, muuten siitä ei tule mitään.
– Säveltäminen on kuin hengittämistä. Ei sitä voi, eikä halua lopettaa, sanoo Sallinen.
uutiskirje 
