Finnwatch paljasti keskiviikkona Salkut auki -raportissaan, että Suomen kehitysyhteistyörahoja on sijoitettu Finnfundin rahastojen kautta muun muassa fossiilisiin polttoaineisiin, lihantuotantoon ja yksityiskouluihin. Finnwatch pitää lähes viidennestä sijoituksista Suomen kehityspolitiikan linjausten valossa kyseenalaisena.
Juha Sipilän hallitus siirsi vuonna 2015 kehitysrahoituksen painopisteen järjestöjen rahoituksesta yksityisen sektorin rahoitukseen. Kehitysrahoitusyhtiö Finnfundille myönnettiin 130 miljoonan euron pääomakorotus, missä oli 1 200 prosentin nousu edellisiin vuosiin verrattuna. Finnfund on vuonna 1980 perustettu yhtiö, jonka tehtävänä on edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla niissä itsekannattavasti vastuullista yksityistä yritystoimintaa. Valtio omistaa siitä yli 93 prosenttia.
Kuten Kansan Uutisissa kerrottiin elokuussa, järjestöt joutuivat niille tulleen leikkauksen takia ajamaan alas ohjelmiaan maailman köyhimpien parissa.
Finnwatchin nyt julkistama raportti listaa 256 yritystä, joihin Suomen kehitysyhteistyövaroja on sijoitettu erilaisten rahastojen ja rahoituslaitosten kautta. Varojen sijoittamisesta vastaava kehitysrahoitusyhtiö Finnfund Oy on aiemmin kieltäytynyt antamasta tietoja julkisuuteen liike- ja pankkisalaisuuksiin vedoten.
Koruja, hajuvesiä, kuntosaleja
Finnwatchin mukaan ongelmallisten toimialojen lisäksi kehitysyhteistyörahaa on sijoitettu useisiin yrityksiin, joiden palvelut on suunnattu kehitysmaiden tai länsimaiden rikkaalle väestölle.
– Rahastot ovat sijoittaneet yrityksiin, jotka esimerkiksi maahantuovat länsimaisia koruja ja hajuvesiä, rakennuttavat luksustaloja, tarjoavat sisustussuunnittelua tai pyörittävät kuntosaleja. On vaikeaa nähdä miksi tällaista toimintaa rahoitetaan kehitysyhteistyövaroilla, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Raportissa listatuista Finnfundin rahastojen sijoituskohteista 36 prosenttia toimii suhteellisen rikkaissa ylempien tuloluokkien maissa. Vain noin 16 prosentissa tapauksista sijoituskohteen pääasiallinen toiminta tapahtuu köyhimmissä tai kaikkein vähiten kehittyneissä maissa.
– Niin Finnfund kuin ulkoministeriö ovat perustelleet rahastosijoituksia sillä, että niiden avulla rahaa kanavoidaan kaikkein köyhimpiin ja hauraimpiin maihin. Tämä ei näytä pitävän paikkaansa, kun katsotaan Finnwatchin listaamia rahoituksen kohteena olevien yritysten toimintamaita, Vartiala toteaa.
Kourallinen sijoituskohteita sijaitsee kaikkein korkeimman tuloluokan maissa, kuten Euroopan maissa. Tällaisiin maihin Finnfund ei Finnfund-lain mukaan saa sijoittaa lainkaan.
”Luvut johtavat harhaan”
Merkittävä osa Finnfundin raportoimista kehitysvaikutuksista syntyy rahastojen sijoitustoiminnan kautta. Kehitysvaikutuksista julkaistaviin lukuihin lasketaan yhteen kaikki rahastojen sijoituskohteiden maksamat verot, niissä olevat työpaikat ja muut tunnusluvut. Laskelmissa ei huomioida, millä osuudella Finnfund on mukana rahastossa, tai miten suuri rahaston osuus on sijoituskohteena olevassa yrityksessä.
– Finnfundin raportoimat luvut kehitysvaikutuksista johtavat harhaan eikä niistä voi päätellä mitään Finnfundin oman toiminnan tuloksista, Vartiala sanoo.
Työtä 12 tuntia päivässä minimipalkalla
Finnfundin rahastojen sijoituskohteet ovat olleet hämärän peitossa, joten niiden vastuullisuudesta on tihkunut vain vähän tietoa julkisuuteen. Finnwatch selvitti työoloja muovipakkauksia valmistavassa tehtaassa Ghanassa. Tehdas on Finnfundin Afrikkaan sijoittavan Aureos Africa Fund -rahaston sijoituskohde.
Raportissa on haastateltu työntekijöitä, jotka paiskivat töitä 12 tuntia päivässä minimipalkalla, raportoivat ammatillisen järjestäytymisen rajoittamisesta ja kertoivat vakavista työturvallisuuspuutteista.
Oikean käden sormet tehtaalla menettänyt työntekijä sai korvaukset vasta sen jälkeen, kun Finnwatchin keräämät tiedot välitettiin paikalliselle ammattiliitolle. Talousvaikeuksissa oleva tehdas on tällä hetkellä suljettuna, ja työntekijät odottavat Ghanassa rästipalkkojaan.
Finnwatchin mukaan Finnfundin rahastosijoituksista löytyy runsaasti myös kohteita, jotka toimialojensa perusteella tukevat Suomen kehityspolitiikan linjauksia.
– Avoimuus rahastosijoitusten kohteista ja sijoitussummista, uskottavan vastuullisuusvalvonnan systemaattinen käyttö sekä kehitysvaikutusten todenmukainen raportointi veisivät Finnfundia oikeaan suuntaan, Vartiala toteaa.
lehti 