Suomi on kokenut viime vuosikymmeninä suuren, mutta rauhanomaisen poliittisen mullistuksen. Tämä on politiikan tutkijoiden lähtökohta tiistaina julkistetussa teoksessa Poliittinen valta Suomessa. Kirjoituskokoelma jäljittää politiikan valtasuhteiden muutoksia Urho Kekkosen jälkeisessä Suomessa.
Poliittisen mullistuksen merkkipylväitä ovat kirjoittajien mukaan presidentin vallan siirto hallitukselle sekä Suomen EU-jäsenyys, joka on siirtänyt kansallista päätösvaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Samaan suuntaan on vaikuttanut kansainvälistyminen.
Emeritusprofessori Heikki Paloheimo katsoo Suomen siirtyneen Urho Kekkosen jälkeen presidenttijohtoisesta järjestelmästä enemmistöparlamentarismiin. Maata johtaa nyt pääministerin vetämä eduskunnan enemmistön tukeen nojaava hallitus. Presidentti on menettänyt käytännössä sisäpoliittisen valtansa. Ulkopolitiikassakin presidentin valta rajoittuu yleisjohtajuuteen yhdessä hallituksen kanssa.
Professori Tapio Raunio arveli kirjan julkistustilaisuudessa, ettei media ymmärrä, missä poliittinen valta Suomessa sijaitsee. Tästä osoituksena professori pitää presidentinvaalien saamaa mediahuomiota.
EU:lle luovutettu valta
EU on vienyt kansallista päätösvaltaa ja Suomessa, kuten muissakin EU-maissa, mutta kyse on tietoisesta valinnasta. Integraation hyödyt on katsottu haittoja suuremmiksi, kirjoittaa valtio-opin professori Tapio Raunio.
EU on vahvistanut pääministerin ja heikentänyt presidentin asemaa ja samalla virkamiesvalta on lujittunut. Raunion mukaan Suomessa eduskunta on kuitenkin aktiivisella valvonnallaan onnistunut hillitsemään byrokratisoitumista ja hallituksen vallan kasvua.
Puoluevalta pitää pintansa
Emeritusprofessori Lauri Karvosen mukaan puolueiden valta on Suomessa säilynyt ennallaan monista muuttuneista ympäristötekijöistä huolimatta. Puolueilla on vaikeuksia saada kansalaisia sitoutumaan toimintaansa ja niiden jäsenmäärä on puolittunut muutaman viime vuosikymmenen aikana. Siitä huolimatta puolueiden ote vallasta ei ole Karvosen mukaan kirvonnut.
Puolueiden sisällä vallan jakautumisessa on Tampereen yliopiston tutkijan Vesa Koskimaan mukaan tapahtunut muutosta. Puolueet eivät ole riippuvaisia jäsenistöstään, vaan äänestäjistä. Rahat tulevat puoluetukena valtiolta ja ne jaetaan kansanedustajien pääluvun mukaan.
Vaikka muodolliset, sääntöihin kirjatut toimivaltasuhteet ovat säilyneet entisellään, valtaa on siirtynyt pois puolueorganisaatioilta eduskuntaryhmille. Puolueista on Koskimaan mukaan tullut myös johtajavaltaisempia.
Suomi ui vastavirtaan
Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa parlamenttien asema on heikentynyt, mutta Suomen eduskunta on kulkenut tässä suhteessa vastavirtaan. Presidentin vallan kaventaminen on kasvattanut hallituksen ja myös eduskunnan valtaa.
Valtio-opin professori Guy-Erik Isaksson Åbo Akademista pitää toivottavana kehityksenä, että hallituksen nojaisivat kapeampaan parlamentaariseen enemmistöön. Se lisäisi Isakssonin mukaan opposition vaikutusmahdollisuuksia ja elävöittäisi poliittista keskustelua.
Äänestyspassiivisuus periytyy
Vakiintuneiden läntisten demokratioiden vertailussa Suomi kuuluu alhaisen äänestysaktiivisuuden maihin. Akatemiatutkija Hanna Wass näkee äänivallan käytössä elitistisiä piirteitä. Kuten vauraudella ja koulutuksella myös äänestysaktiivisuudella on taipumus periytyä.
Wassin mielestä äänestämättä jättämistä tulee tarkastella yhteiskunnan eriarvoisuuden mittarina.
Poliittinen valta, Mari K. Niemi, Tapio Raunio ja Ilkka Ruostesaari (toim.). Vastapaino 2017.
lehti 