Kun EU:n johtoelinten uudistusta vuosia sitten ryhdyttiin puuhaamaan, yhdeksi päätavoitteeksi asetettiin ns. puhelinnumero-ongelman ratkaiseminen. Eli kun vaikkapa Yhdysvaltain presidentti soittaa EU:lle, niin kenelle hän soittaa?
Tarkoitus oli siis saada Euroopan unionille yksi selkeä keulahahmo. Kuten EU:ssa usein, lopputulos ei ollut aivan tavoitellun kaltainen. Itse asiassa johtohenkilöitä on nyt enemmän kuin ennen uudistusta.
Torstaina valittiin ns. EU-presidentti sekä ns. EU-ulkoministeri, jotka saavat uusien virkojensa työpuhelimet joulukuun alussa. Jos haluaa soittaa EU:lle, on lisäksi vielä kaksi vaihtoehtoa: EU:n komission puheenjohtaja sekä kiertävän puheenjohtajamaan kulloinenkin pääministeri. Joku saattaa haluta soittaa EU-parlamentinkin puhemiehelle.
Raskaaseen sarjaan
tarvitaan lihottamista
Alkuperäinen tarkoitus oli myös, että EU:n johdossa on raskaan sarjan poliitikko, joka on heti lähtökohtaisesti muiden maailman mahtavien rinnalla tasavertainen.
Täytyy olla melkoisen vihkiytynyt EU-tietäjä, jos oli ennen torstaita kuullut ulkoministeriksi valitun Catherine Ashtonin nimen. Presidentiksi valitun Herman Van Rompuyn nimi oli tullut tutuksi, jos oli seurannut nimitysspekulointia parin viime viikon aikana. Sitä ennen ei hänkään Belgian ulkopuolisessa julkisuudessa juuri paistatellut.
53-vuotias Ashton on ollut politiikassa kymmenkunta vuotta, mm. työväenpuolueen ryhmäjohtajana Britannian parlamentissa. Varsinaista ulkopoliittista kokemusta hänellä ei ole. Kansainvälisten neuvottelujen maailmaan hän on tutustunut 13 viime kuukauden ajan EU:n kauppakomissaarina.
62-vuotias Van Rompuy sen sijaan on ekonomistin uransa rinnalla ollut nuoresta pitäen myös politiikassa. Korkeimman tason tehtävä on Belgian pääministeriys, jota hän nyt on hoitanut vajaan vuoden.
Uuden tuntemattoman johtokaksikon on ansaittava auktoriteettinsa aivan itse, valmiina sitä ei ole. Toivottavasti siitä ei tule liikaa näyttämisen paineita.
Suuret jäsenmaat
ratkaisivat
Matalan profiilin henkilöiden valinta oli suurten jäsenmaiden tahto. Samalla se lienee miellyttävä ratkaisu kaikille niille, jotka vastustavat federalismia eli EU:n liittovaltiokehitystä.
Henkilökohtaisilta asenteiltaan Van Rompuy on federalisti, Ashton taas on britti.
Tony Blairin mahdollisuudet EU:n johtovirkoihin menivät ennen kaikkea sen vuoksi, että sosialistiryhmässä muistettiin aivan liian hyvin hänet George W. Bushin puudelina. Britannia on kuitenkin edelleen Yhdysvaltain läheisin liittolainen Euroopassa, joten Ashtonin valintaa tuskin pidetään epämieluisana Atlantin takana.
Korkean tason viran saaminen Britanniaan voi hieman helpottaa maan johtajien paineita heidän kiemurrellessaan EU-kielteisen kansan ja unionissa vaikuttamisen välissä.
Ashtonin puhelimenkäyttöä helpottaa se, ettei hänen tarvitse aloittaa ulkoministerin uraansa englanninkielen kurssilla.
Demarinainen ja
konservatiivimies
Poliittisen tasapainon kannalta EU:n kaksi suurinta poliittista ryhmää ottivat kaikki johtopaikat itselleen. Ashton edustaa sosialisteja, Van Rompuy, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja parlamentin puhemies Jerzy Buzek kaikki kolme konservatiiveja.
Maantieteellisesti portugalilainen Barroso tulee etelästä, puolalainen Buzek idän uusista jäsenmaista ja tuoreimmat valinnat keskeltä.
Ashtonin valinnan myötä huippuvirkoihin saatiin yksi nainen. Koska ulkoministeri on Lissabonin sopimuksen mukaan myös komission varapuheenjohtaja, se helpottaa hieman sukupuolijakautuman tasoittamista komissiossa.
Jäsenmaiden koon kannalta Barroso ja Van Rompuy tulevat pienenpuoleisista jäsenmaista, Buzek keskisuuresta ja Ashton suuresta.
Saksa välttää
pyrkimästä
Muuten, Saksa ei ole vuosikymmeniin tavoitellut eikä tavoitellut nytkään EU:n huippuvirkoja.
Saksa varonee, ettei suurimman jäsenmaan koeta jyräävän muita. Vaikuttaa voi muutenkin kuin johtovirkojen kautta.
Huhujen mukaan Saksa tähtää tällä hetkellä siihen, että Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi valitaan saksalainen, kun virka vuonna 2011 vapautuu.
uutiskirje 